Kello lähenee puolta kuutta ja istumme tällä hetkellä
Lomprayah-lauttayhtiön bussissa. Matkaa Chumponista Bangkokiin on taitettu jo
nelisen tuntia ja samanlaiset neljä taitaa olla vielä edessä. Matka alkoi jo
itse asiassa yhdeksän jälkeen aamulla Koh Taolta, jolloin jätimme hyvästit Star
Villalle, Heidille, Alanille ja tietysti rakkaille eläinystävillemme. Jos
olisimme viipyneet Taolla päivän pidempään, olisimme saaneet tavata vielä
Heidin juuri hankkiman kissanpennun. Purrrr!
Thaimaalaiseen tapaan matkustamiseen kuuluu paljon odottelua: ensin
odottelimme tunnin verran Mae Haadin satamassa Koh Taolla lauttaa, jota seurasi
lähes 2 tunnin lauttamatka ja sitten tietysti taas tunnin verran odottelua,
ennen kuin pääsimme tähän bussiin. Joka paikassa pitää toki myös suorittaa
check in. Ei riitä, että vilautat lippua kerran lauttasatamassa, vaan joka
välissä pitää jonottaa näyttämään samaista lippua uudestaan uudelle tyypille.
Tällainen kärsimätön, minuuttiaikatauluun tottunut Petra ei kyllä tätä rumbaa
haluaisi kokea ihan joka päivä :D Muuten kyllä nautin tästä bussissa
istuskelusta, kun voi uppoutua omiin ajatuksiinsa ja ihailla maisemia.
 |
| Kävimme testaamassa ravintola Galleryn Koh Taolla. Kyseinen ravintola oli rankattu käyttäjäarvioiden perusteella ykköseksi Tripadvisorissa. Minä söin rapeaa possua, Olli otti red curryn. Erittäin hyvät, joskin hieman normaalia tyyriimmät sapuskat! |
Viimeiset päivät Taolla lipuivat ohi huomaamatta snorklaten, rentoutuen,
syöden ja skootterilla kruisailusta nauttien. Täytyy kyllä myöntää, että tulee
ikävä erityisesti tuota viimeeksi mainittua. On se vaan aika hienoa nauttia
pienestä tuulenvireestä skootterin kyydissä paahtavan auringon alla ja suunnata
menopelillä minne mieli tekee. Aluksi aina toki pelottaa mutkikkailla ja
paikoin jyrkilläkin teillä ajelu, mutta kun hommaan pikku hiljaa tottuu, alkaa
olo olla villi ja vapaa! Täytyy varmaan hankkia sitten kotona Harrikat alle,
kun Suomen sääolosuhteet tunnetusti suosivat kruisailua minihame hulmuten ;)
Halusimme muutama päivä sitten löytää Taolta hyvän näköalapaikan, josta
saisi otettua valokuvia viereisestä Nangyuanin saaresta. Kysyimme Alanilta
neuvoa, joka sitten päätti johdattaa meidät toivomaamme kohteeseen. Kyseessä ei
ollut mikään yleinen näköalaharjanne, vaan Alan vei meidät ystävänsä
puolivalmiiseen haciendaan läheiselle kukkulalle. Ja VOI POJAT, mikä kämppä!
Vaikka talo ei ollut vielä ihan valmis, pystyin jo kuvittelemaan itseni sinne
asumaan. Tässä uima-altaalla katselisin joka ilta auringonlaskua Mojito
kourassa:
Yritimme udella talon hintaa, mutta Alanilla ei ollut sen tarkempaa
tietoa (eikä ystäväpariskunta siis ollut itse paikalla). Kuulemma talon
budjetti oli kuitenkin jo ylittynyt 50 000 punnalla, joten ihan halvimmasta
päästä ei tämä pikku "bungalow" kyllä ole. Kyseisellä asuinalueella
majailee kuulemma lähinnä länsimaalaista porukkaa, joten tonttien ja talojen
hinnat ovat sen mukaiset. Star Villan liepeiltä saattoi sen sijaan saada ihan
hyvännäköisen pienen, kiviseinäisen talon n. 25 000 eurolla. Jos lottojumalat
suovat, ostan joskus vielä kesämökin paratiisista ;)
Vielä yhteenvetona Taolta voisin sanoa, että saari on edelleen
lempipaikkani Thaimaassa. Olin tosin mielessäni pitänyt Taoa superedullisena,
mutta Chiang Main jälkeen hinnat tuntuivat melko kovilta - maan yleiseen hintatasoon nähden siis. Moni asia maksoi Taolla melkein tuplaten
Chiang Maihin verrattuna. Eli jos hieronnan sai Chiang Maissa 150 bahtilla (n.
3,5e) niin Taolla sama maksoi 300 bht. Ruoat olivat aika samoissa hinnoissa,
mutta Chiang Maista löytyi kyllä silti paljon superhalpoja ravintoloita Taoon
verrattuna. Useimmissa asioissa hintaerot olivat joitakin kymmeniä senttejä,
tai maksimissaan muutamia euroja. Eihän se toki kuulosta paljolta, mutta se on
iso raha täällä. Myös paikalliset myyjät ovat ryhtyneet Taolla sangen oveliksi:
kun muualla Thaimaassa vaatteista, kengistä ja muista tilpehööreistä voi aina
tinkiä, on Taolla ryhdytty myymään tavaraa tinkimättä. Siis olin aivan
järkyttynyt, kun yhdessäkään putiikissa myyjät eivät suostuneet tinkimään edes
20 bahtia hinnasta pois. Ilmeisesti myös taksikyydeissä olisi ollut sama homma,
mutta meillä oli onneksi skootteri (joka muuten maksoi n. 5 euroa päivältä).
Kauppiaat ovat kai tajunneet, että ei ole mitään tarvetta tinkiä, koska ollaan
saarella. Jos haluat ne flipflopit niin maksat niistä 200 bahtia tai sitten
kävelet paljain jaloin. Jos haluat kyydin Saireelta Mae Haadiin, se maksaa 200
bahtiin tai sitten voit toki kokeilla onneasi jaloin 40 asteen kuumuudessa. Miksi
tinkiä, kun ei tarvitse tinkiä? Shoppailemaan ei siis Taolle kannata
välttämättä lähteä, mutta rentoutumis-/snorklailu-/ ja sukellusmatkakohteena se
on voittamaton.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Bangkok klo 23.08
Saavuimme pari tuntia sitten tänne Bangkokiin. Hotellina vanha tunttu Lebua at State Tower. Saimme huoneen 22. kerroksesta ja parvekkeelta on maisemat Chao Praya -joelle. Jatketaan myöhemmin, nyt on nukuttava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti