Hyviä ja huonoja ravintolalöytöjä

Petra täällä hei! Jos joku ei vielä ole tajunnut, niin kirjoittelemme tänne Ollin kanssa vuorotellen. Kyllä meillä vissiin sen verran erilaiset kirjoitustyylit on, että huomaa eron. Ja kuvat on sitten puhelimella otettuja. Ne on niin helppo tähän miniläppärille ladata järkkärikuvien sijaan.

Kello on täällä nyt vähän vaille kolme iltapäivällä ja ollaan jo ehditty tehdä vaikka ja mitä! Hotellin aamiaisella yritin vähän havainnoida täällä asuvaa porukkaa. Tämä Rimping Village on kohtuu pieni hotelli ja suurin osa asiakkaista vaikuttaisi olevan joko jenkkejä tai ranskalaisia. Espanjaakin olin kuulevinani. Skandinaaveja ei pahemmin ole tullut vastaan hotellilla eikä muuallakaan Chiang Maissa. Ruotsalaiset jäi varmaan kotiin katsomaan kiekkoa ja odottamaan Euroviisuja ;) Mutta jenkkituristeja on tosiaan sitäkin enemmän.

Arskaa altaalla heti aamusta

Eilisilta meni oikeastaan Chiang Main kuuluisalla Night Bazaarilla pyörien. Ja nyt täytyy kyllä ehkä varata aika psykiatrille, sillä en ole ostanut vielä MITÄÄN. Siis joko täällä on oikeasti muita Thaimaan kohteita huonommat shoppailuvalikoimat, tai sitten aivoissani on naksahtanut joku ruuvi väärään suuntaan. Katukojuissa on näkynyt lähinnä krääsää ja mauttomia turisteille suunnattuja t-paitoja.

No, koska shoppailunälkään ei löytynyt mitään, päätimme suunnata Night Bazaarin viereiseen Kalare Night Bazaariin syömään. Näimme siellä jo edellisenä iltana houkuttelevan näköisiä ruokakojuja. Homma toimi niin, että paikan päällä piti ensin vaihtaa rahaa ruokakupongeiksi, joilla sitten maksettiin ruoka kojuihin. Tällä

kertaa meni ravintolavalinta kyllä ihan huti. Ruoka oli halpaa: Annos pad thaita, cashew-kanaa ja kevätrullat maksoi yhteensä noin kolmisen euroa, mutta makukin oli aikamoinen pettymys. Olisi pitänyt arvata, sillä paikalla oli epäilyttävän paljon turisteja syömässä. Aina kannattaisi suunnata paikkoihin, joissa paikallisetkin syövät. Siitä tunnistaa taatusti hyvän ravintolan. Hälytyskellot alkoivat kyllä soimaan jo ruokaa jonottaessa, kun takanani seisova jenkkityttö pohti ääneen "does it mean pine-apple or pineapple?". Siis ihan vakavissaan pohti, että onko possuannokseen käytetty ananasta vai MÄNNYN OMENIA (=pine apple). Sellaisia ei tietääkseni ole olemassa :D?

No, onneksi eilisen ruokapettymyksen pelasti tämän päiväinen lounas. Otimme aamulla ensin aurinkoa hotellin uima-altaalla, jonka jälkeen päätimme lähteä pienelle pyöräretkelle. Saimme ennen reissua Ollin pikkuserkulta Jukalta ja hänen naisystävältään Claudialta  kätevän kirjan tuliaisina heidä monta kuukautta kestäneeltä Thaimaan tourneeltaan. Kirjassa oli listattuna parhaita ruokapaikkoja ympäri Thaimaata. Siellä sitten suositeltiin Khao Soi Samerjai -nimistä ravintolaa Chiang Maissa. Olin kirjannut paikan nimen ylös puhelimeeni, mutta itse kirja unohtoi kotiin, joten eipä ollut kyllä mitään hajua minkä tyyppiseen ravintolaan olimme edes menossa. Sinne oli joka tapauksessa parin kilometrin pyörälymatka hotelliltamme (Ollin puhelimessa on Thaimaan kartat ladattuna, joten helppo suunnistaa GPS:n avulla).

Naama hiestä kirvellen ja punaisena poljimme kohteeseen ja kadun vierustalla sijaitseva vaatimattoman näköinen paikkamme osoittautui nappivalinnaksi. Pöydät täynnä paikallisia, superhalvat hinnat ja tarjolla paikallista herkkua nimeltä Khao Soi (= munanuudeleita curryssa ja lihaa). Kylkeen otimme vielä annoksen possuvartaita satay-kastikkeessa. Lounaan hinnaksi tuli noin kolmisen euroa.

Khao Soi kanalla

Paluumatkalla ravintolasta pysähdyimme vielä kokiksille erääseen joen varrella sijaitsevaan maisemaravintolaan. Puitteet olivat upeat, mutta palvelu ehkä Thaimaan hitainta ja huonoa. Vitsailimme Ollin kanssa, että olimmekohan vahingossa tulleet Helsingin Ympyrätalon Rossoon, jossa kerran siis odottelimme tarjoilijaa puolisen tuntia saamatta palvelua ;)

Tässäpä tärkeimmät tällä kertaa. Illalla suuntaamme vielä lauantaimarkkinoille vanhaan kaupunkiin ja yritämme löytää jälleen hyvän ruokamestan. Hyvä ruoka = paras loma. Voisin tänään ehkä harkita myös niska-hartiahierontaa. Eilen kävimme lepuuttamassa kävelyn väsyttämiä koipiamme tunnin jalkahieronnassa. Maksoi 200bht tunti eli noin viisi euroa. Joissain paikoissa on näkynyt jopa 150 bahtilla tunnin hierontoja. Aika edullista! Ai niin, ja täällä on ihan hiton kuuma. Välillä oikein toivoo, että aurinko menisi pilveen. Mutta ei pidä valittaa ;) Kaiken kaikkiaan Chiang Mai on osoittautunut oikein mukavaksi paikaksi. Hyvää ruokaa, paljon tekemistä, edulliset hinnat ja mukavia ihmisiä.