Cooking With Poo ja viiden tähden elämää

Viimeiset (ja ensimmäiset) martinit Lebua-hotellin skybarissa 64. kerroksessa. Huomatkaa Ollin uudet pokat!

Kyllä se nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että huomenna olisi lähdettävä kotia kohti. Tai oikeastaan jo 6 tunnin päästä. Laukut on pakattuna ja herätyskello soimassa 5.45. Heti kuuden jälkeen hyppäämme hissiin, nappaamme alakerran respasta hotellin tarjoamat aamiaisboksit mukaan ja suuntaamme taksilla kohti lentokenttää.

Viimeiset päivät ovat kuluneet hektisissä tunnelmissa, lähes paniikinomaisesti shoppaillen. No ei nyt ihan, mutta olin jo ihan hädissäni muutama päivä sitten, kun näytti pahasti siltä, että en saa oikein mitään kivaa ostettua vaatekaapin täytteeksi. Onneksi vanhaan kunnon Platinum Malliin voi kuitenkin aina luottaa! Kyseessä on siis iso vaate- ja kenkäkompleksi, jossa myydään rompetta tukkutavarana. Paikalliset kojumyyjät käyvät ilmeisesti ostamassa Platinumista tuotteensa ja myyvät niitä sitten eteenpäin pienellä voitolla. Hinnat ovat siis todella edullisia Platinumissa!  Nyt on rinkka mukavan täynnä kaikkea kivaa ja heti kotona joudunkin suorittamaan vaatekaapin siivouksen, jotta uudet upeat luomukset saavat ansaitsemansa tilan. Olen joka tapauksessa tuhlannut historiallisen vähän rahaa tällä reissulla.

Klong Toeyn torilla

On tässä ehditty toki muutakin tehdä kuin shoppailla. Tiistaina käväisin neljän tunnin thairuokakurssilla Helping Hands Cooking Schoolissa. Oli pakko varata juuri tämä kokkauskurssi, koska paikkaa vetää kuuluisa rouva Poo! Slummialueella asuva Poo nousi kuuluisuuteen julkaistuaan kaikkien aikojen oudoimman nimen omaavan reseptikirjan "Cooking With Poo", eli vapaasti käännettynä "Kokkaa kakan kanssa" ;) Poo tunnettiin toki jo aiemmin paikallisessa yhteisössä, sillä hänellä on uskomattoman suuri sydän. Poo vetää kokkauskouluaan edelleen slummialueella ja auttaa omassa yhteisössään asuvia köyhiä työllistymään. Poon yksi tunnetuimmista kannattajista on brittikokki Jamie Oliver ja kaksikolla onkin kuulemma kokkaustreffit ensi kuussa Australiassa. Joka tapauksessa, kokkauskurssi oli erittäin mukava elämys! Ennen varsinaista hellan ääressä hääräämistä vierailimme paikallisella torilla ostamassa ainekset ja ihailemassa länsimaalaisittain erikoisia kojuja elävine sammakkoineen, ankeriaineen, hyönteisineen ja vihanneksineen. Torilta sai kirjaimellisesti mitä vain. Kokkauskurssilla valmistimme sitten muun muassa vihreää currya ja naudanlihaa cashew-pähkinöiden kanssa.



Vielä sen verran täytyy kehaista, että on tämä viiden tähden hotellissa asuminen vaan aika mukavaa puuhaa. Täällä Lebuassa asiakkaita kohdellaan kuin kuninkaallisia -tai ainakin me olemme saaneet ruhtinaallisen hyvää ja henkilökohtaista palvelua. Tästä kaikesta saamme ehkä kiittää teknisiä "ongelmia", jos niitä nyt voi edes ongelmiksi kutsua. Ensin siis huoneen upgreidaus tänne Tower Clubiin, ja eilen meitä hemmoteltiin vielä viinillä ja juustoilla. Ja miksikö? No herran jumala, koimme "kauhun hetkiä" hississä, joka jäi 52. kerrokseen jumiin ehkä 30 sekunniksi. Hississä oli myös mukana yksi hotellin työntekijöistä, joka hoiti homman pikaisella puhelinsoitolla. Meitä koko tilanne ainoastaan nauratti. Noin varttia myöhemmin huoneemme puhelin soi ja saimme jälleen kerran kuulla suuret pahoittelut tapahtuneesta. Olli vakuutti, että kaikki on kunnossa - emme ole shokissa. Puoli tuntia myöhemmin huoneemme ovikello soi ja valkoisiin pukeutunut herrasmies kuljetti olohuoneeseemme hopeisilla kärryillä punaviiniä ja juustoa. Olimme luonnollisesti kiitollisia, vaikka tällainen anteeksipyyntö oli kyllä hieman ylimitoitettua. Eikä siinä vielä kaikki! Tänään kun tulimme iltaiselta shoppailureissultamme takaisin huoneeseen, taulutelevisio oli laitettu päälle ja ruudulla luki englanniksi "Teille on ääniviesti puhelimessa". No sitäpä sitten kuuntelemaan. Siellä oli herra Ferdinand, hotellin asiakkuuspäällikkö, joka halusi henkilökohtaisesti pahoitella vielä valitettavaa hissivälikohtausta ja ehdotti jopa tapaamista asian tiimoilta. Ferdinand ei valitettavasti enää ollut paikalla respassa illalla. Olisimme haluneet käydä sanomassa hänelle, että olemme toipuneet järkytyksestä hyvin. Olli kirjoitti hänelle kuitenkin nyt sitten lyhyen kirjeen, jossa annamme herralle ja koko muulle hotellin henkilökunnalle rauhan. Olemme enemmäin kuin tyytyväisiä hotelliin ja sen henkilökuntaan (ja erityisesti aamiaisbuffettiin!). Joka ikinen työntekijä siivoojia ja kokkeja myöten tervehtii vastaan tullessa hymyillen ja joka paikassa on joku opastamassa ja varoittamassa kynnyksistä.

Kyllä, me palaamme tänne vielä. Thaimaa pitää meitä otteessaan. Aina on joku syy palata. Nyt haluan palata, koska haluan nähdä enemmän Pohjois-Thaimaata. Pakko myös päästä vielä Platinum-ostarille shoppailemaan ja ihailemaan auringonlaskua Koh Taolle. Maailmaa on mukava nähdä ja uusiin paikkoihin tutustua, mutta on myös hyvä tietää, että on olemassa yksi niin sanottu varma kohde, jos kaipaa auringonpaistetta, hiekkarantoja, hyvää ruokaa, halpoja hintoja ja mukavia ihmisiä.

Näkemisiin!

Bangkok- shoppailua ja syömistä

Työpöydältäni aukeaa näkymä Chao Phraya- joelle. Joonialaisten pylväiden välistä pilkistävä kaupunki on herännyt jo monta tuntia aiemmin kuin minä ja 22 kerrosta alempana kadut kuhisevat eloa. Tämä kaupunki ei taida edes mennä nukkumaan; joka kerta parvekkeelta alas katsoessani jossain päin kiemurtelee joko auto- tai ihmisvirran jono.

Vuosien varrella olen oppinut pitämään Bangkokista. Ahtaat kadut ja jatkuvat ruuhkat saattavat ensialkuun ahdistaa, mutta kun täällä oppii kulkemaan ja löytää oikopolut, on ihmisvirtaan helppo sulautua. Kaupunki tarjoaa jokaiselle jotain. Aina jättimäisistä ostoshelveteistä, intiimeihin kivijalkaputiikkeihin. Ilmastoidusta ilmaradasta kaupungin yllä, ruuhkan keskellä mateleviin tunkkaisiin busseihin. Senttejä maksavaa nuudelikeittoa pussista nautittuna tai viiden tähden illallisia, hopea aterimin. Krung Thep on jokaiselle sellainen, minkä siitä itselleen tekee.

Pari edellistä päivää ovat menneet lähes identtisellä kaavalla: aamiainen-lepotauko-pyörimään kauppakeskuksiin-syömään-lisää pyörimistä-taas syömään-vähän vielä pyörimistä kaupoissa-takaisin hotellille nukkumaan. Tämä on todellinen shoppailijan paratiisi. Kauppakeskuksia on kaupungissa kymmeniä ja siihen päälle vielä ilta- ja viikonloppumarkkinat, joista jälkimmäinen kattaa n 141000m2, eli shoppailupinta-alaa tässä kaupungissa piisaa.

Asiatique riverfront kauppakeskuksen maailmanpyörä.

Kauppakeskukset ovat meidän mittakaavassamme jostain itiksen ja ideaparkin välistä. Eilisiltana tutustuimme uudehkoon Asiatique -ostoskeskukseen, joka on rakennettu muistuttamaan joenvarren satamamakasiineja. Jättimäiset makasiinihallit on jaettu jokainen omaan kategoriaansa (muoti, sisustus,ruoka) ja sisällä halleissa on yhteensä n 1500 myyntikojua. Mukava paikka viettää iltaa, kauppakeskus tarjoaa kyydin jokilaivalla Saphan Thaksinin skytrain asemalta edestakaisin, näin ollen kaupunkia pääsee kurkkaamaan myös vähän eri perspektiivistä. Mikäli tämäkään ei riitä, on alueella valtava maailmanpyörä.

Suunnitelmat ovat menneet täällä monta kertaa uusiksi. Olimme aikeissa tuoda Suomeen perinteisiä kolmion mallisia lepotyynyjä. Kävi ilmi, että rahdissa olisi kestänyt 2kk ja lentokoneessa lisämatkatavaroina tuonti olisi ollut sekä tuskallista (paino n 20kg yht.), että kallista. Sattumoisin pieni internetin selailu tuotti tuloksen ja löysimme verkkosivuston, josta tyynyjä saa täyttämättöminä kotiovelle tuotuna ja vieläpä murto-osalla hinnasta. Toinen mönkään mennyt hanke oli ravintola Nahm. Aasian kolmanneksi paras ja maailman 32 paras ravintola. Ei saatu pöytää, vaikka päiviä ja aikoja annettiin useita. Harmin paikka. Onneksi sukhumvitilta löytyi Carls Jr, joka lievitti tuskaa edes vähän.
--------
Iltapäivä. Palaamme huoneeseen. Puhelimen valo vilkkuu:
"Teidän täytyy puhua pikaisesti Duty Managerin kanssa, pieni hetki yhdistän..."
"Herra Tuominen, olemme pahoillamme, joudumme muuttamaan teidän huonettanne koko kerroksessa vaivaavan teknisen ongelman takia. Mutta älkää olko huolissanne, ylennämme teidät Tower Clubiin, huone on parempi, korkeammalla ja saatte täydet lounge-palvelut käyttöönne. Pahoittelemme aiheutunutta harmia."
No voihan harmi! Pakko sanoa, että kyllä kenkuttaa kun meni korvat lukkoon hississä matkalla 55 kerrokseen. Myös aurinko porottaa kuumemmin täällä korkeammalla. Elämä on raskasta: klo 18 tarjoillaan canapét.

Uusi, ylennetty näköala.

Unelmien talo ja hei hei Tao

Kello lähenee puolta kuutta ja istumme tällä hetkellä Lomprayah-lauttayhtiön bussissa. Matkaa Chumponista Bangkokiin on taitettu jo nelisen tuntia ja samanlaiset neljä taitaa olla vielä edessä. Matka alkoi jo itse asiassa yhdeksän jälkeen aamulla Koh Taolta, jolloin jätimme hyvästit Star Villalle, Heidille, Alanille ja tietysti rakkaille eläinystävillemme. Jos olisimme viipyneet Taolla päivän pidempään, olisimme saaneet tavata vielä Heidin juuri hankkiman kissanpennun. Purrrr!

Thaimaalaiseen tapaan matkustamiseen kuuluu paljon odottelua: ensin odottelimme tunnin verran Mae Haadin satamassa Koh Taolla lauttaa, jota seurasi lähes 2 tunnin lauttamatka ja sitten tietysti taas tunnin verran odottelua, ennen kuin pääsimme tähän bussiin. Joka paikassa pitää toki myös suorittaa check in. Ei riitä, että vilautat lippua kerran lauttasatamassa, vaan joka välissä pitää jonottaa näyttämään samaista lippua uudestaan uudelle tyypille. Tällainen kärsimätön, minuuttiaikatauluun tottunut Petra ei kyllä tätä rumbaa haluaisi kokea ihan joka päivä :D Muuten kyllä nautin tästä bussissa istuskelusta, kun voi uppoutua omiin ajatuksiinsa ja ihailla maisemia.

Kävimme testaamassa ravintola Galleryn Koh Taolla. Kyseinen ravintola oli rankattu käyttäjäarvioiden perusteella ykköseksi Tripadvisorissa. Minä söin rapeaa possua, Olli otti red curryn. Erittäin hyvät, joskin hieman normaalia tyyriimmät sapuskat!

Viimeiset päivät Taolla lipuivat ohi huomaamatta snorklaten, rentoutuen, syöden ja skootterilla kruisailusta nauttien. Täytyy kyllä myöntää, että tulee ikävä erityisesti tuota viimeeksi mainittua. On se vaan aika hienoa nauttia pienestä tuulenvireestä skootterin kyydissä paahtavan auringon alla ja suunnata menopelillä minne mieli tekee. Aluksi aina toki pelottaa mutkikkailla ja paikoin jyrkilläkin teillä ajelu, mutta kun hommaan pikku hiljaa tottuu, alkaa olo olla villi ja vapaa! Täytyy varmaan hankkia sitten kotona Harrikat alle, kun Suomen sääolosuhteet tunnetusti suosivat kruisailua minihame hulmuten ;)

Halusimme muutama päivä sitten löytää Taolta hyvän näköalapaikan, josta saisi otettua valokuvia viereisestä Nangyuanin saaresta. Kysyimme Alanilta neuvoa, joka sitten päätti johdattaa meidät toivomaamme kohteeseen. Kyseessä ei ollut mikään yleinen näköalaharjanne, vaan Alan vei meidät ystävänsä puolivalmiiseen haciendaan läheiselle kukkulalle. Ja VOI POJAT, mikä kämppä! Vaikka talo ei ollut vielä ihan valmis, pystyin jo kuvittelemaan itseni sinne asumaan. Tässä uima-altaalla katselisin joka ilta auringonlaskua Mojito kourassa:

Yritimme udella talon hintaa, mutta Alanilla ei ollut sen tarkempaa tietoa (eikä ystäväpariskunta siis ollut itse paikalla). Kuulemma talon budjetti oli kuitenkin jo ylittynyt 50 000 punnalla, joten ihan halvimmasta päästä ei tämä pikku "bungalow" kyllä ole. Kyseisellä asuinalueella majailee kuulemma lähinnä länsimaalaista porukkaa, joten tonttien ja talojen hinnat ovat sen mukaiset. Star Villan liepeiltä saattoi sen sijaan saada ihan hyvännäköisen pienen, kiviseinäisen talon n. 25 000 eurolla. Jos lottojumalat suovat, ostan joskus vielä kesämökin paratiisista ;)

Vielä yhteenvetona Taolta voisin sanoa, että saari on edelleen lempipaikkani Thaimaassa. Olin tosin mielessäni pitänyt Taoa superedullisena, mutta Chiang Main jälkeen hinnat tuntuivat melko kovilta  - maan yleiseen hintatasoon nähden siis.  Moni asia maksoi Taolla melkein tuplaten Chiang Maihin verrattuna. Eli jos hieronnan sai Chiang Maissa 150 bahtilla (n. 3,5e) niin Taolla sama maksoi 300 bht. Ruoat olivat aika samoissa hinnoissa, mutta Chiang Maista löytyi kyllä silti paljon superhalpoja ravintoloita Taoon verrattuna. Useimmissa asioissa hintaerot olivat joitakin kymmeniä senttejä, tai maksimissaan muutamia euroja. Eihän se toki kuulosta paljolta, mutta se on iso raha täällä. Myös paikalliset myyjät ovat ryhtyneet Taolla sangen oveliksi: kun muualla Thaimaassa vaatteista, kengistä ja muista tilpehööreistä voi aina tinkiä, on Taolla ryhdytty myymään tavaraa tinkimättä. Siis olin aivan järkyttynyt, kun yhdessäkään putiikissa myyjät eivät suostuneet tinkimään edes 20 bahtia hinnasta pois. Ilmeisesti myös taksikyydeissä olisi ollut sama homma, mutta meillä oli onneksi skootteri (joka muuten maksoi n. 5 euroa päivältä). Kauppiaat ovat kai tajunneet, että ei ole mitään tarvetta tinkiä, koska ollaan saarella. Jos haluat ne flipflopit niin maksat niistä 200 bahtia tai sitten kävelet paljain jaloin. Jos haluat kyydin Saireelta Mae Haadiin, se maksaa 200 bahtiin tai sitten voit toki kokeilla onneasi jaloin 40 asteen kuumuudessa. Miksi tinkiä, kun ei tarvitse tinkiä? Shoppailemaan ei siis Taolle kannata välttämättä lähteä, mutta rentoutumis-/snorklailu-/ ja sukellusmatkakohteena se on voittamaton.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Bangkok klo 23.08

Saavuimme pari tuntia sitten tänne Bangkokiin. Hotellina vanha tunttu Lebua at State Tower. Saimme huoneen 22. kerroksesta ja parvekkeelta on maisemat Chao Praya -joelle. Jatketaan myöhemmin, nyt on nukuttava!

Kuninkaallisia vieraita saarella

Pari päivää sitten sanoin Petralle "Jotain on tekeillä saarella, poliiseja on aivan liikaa." ja niitähän oli. Normaalisti Koh Taolla on tyyliin kaksi poliisiautoa ja kourallinen miehiä. Nyt autoja oli kymmenkunta ja joka kadunkulmassa mies korvanapin kanssa antamassa tilannetietoja radioaalloille. Yhdessä hetkessä liikenne pantiin poikki. Kyse ei ollut mistään yhden risteyksen pysäyttämisestä vaan koko saaren halkaiseva päätie suljettiin kokonaan liikenteeltä samanaikaisesti. Avasin skootterin penkin ja otin kameran esiin, valmiina ikuistamaan liikennepysähdyksen aiheuttajan. "NO PHOTO!" tuli sen verta kovalla auktoriteetilla, että laitoin linssisuojan takaisin eteen ja totesin, että poliisimies oli tosissaan.

Päätietä rynnisti noin kymmenen auton saattue, kärjessä erikoisjoukkoja kuhiseva avolava-auto. Kävi ilmi, että saattue oli Thaimaan prinsessa porukoineen. Miksi he olivat Koh Taolla, kukaan ei tiennyt. Porukka oli saarella yötä ja saaren edustalla oli nähtävissä pari laivaston alusta turvaamassa kuninkaallista läsnäoloa. Kummallisen jähmeä hetki muuten niin rennolla saarella.

Aika täällä on mennyt siivillä. Skootterin matkamittariin on kertynyt jo yli sata kilometriä ja saaren muutamat tiet ovat tulleet tutuiksi. Onnettomuuksitta ei siltikään ole selvitty: eilen oli erittäin kova sadekuuro iltapäivällä ja alkuillasta lähdimme ulos syömään. Laskeutuessamme kotimäkeä alas, kerkesin tokaista Petralle "Kato, iso sammakk....PLÖTS!"
R.I.P. Saku Sammakko (2012-2013)
Tänä aamuna vääntynyt ruumis kuhisi muurahaisia ja kärpäsiä.

Onnettomuudesta huolimatta menimme syömään ja keilaamaan. Keilaradat eivät olleet ihan länsimaalaisten standardien mukaisia. Tähtäysrimat puuttuivat kokonaan ja puolessa välissä rataa oli silminnähtävä kohouma, joka piti huomioida tarkasti, mikäli halusi pallon vierivän jonnekin muualle kuin ränniin. Täälläpäin ei myöskään ole hienoja koneita, jotka nostavat kaatuneet keilat ja palauttavat pallot, vaan homman hoiti radan takana makoillut Burmalainen, joka selvästi iski silmänsä Petraan ja mm. siirteli keiloja pallon tielle. Sabotaassista huolimatta allekirjoittanut vei saariturnauksen voiton.

Ao Leuk

Koh Tao jaksaa edelleen miellyttää joka tasolla. En oikein keksi mitään pahaa sanottavaa saaresta. Voisin ehkä jopa nähdä itseni asumassa täällä joskus. 40m2 bungalowi tuosta tien toiselta puolen maksaa n.25000€, eli mitenkään hirveän kalliita ei kämpät täällä ole.

Vielä olisi yksi kokonainen päivä täällä ja sitten keula kääntyykin kohti Bangkokia. Luvassa on taas kymmenkunta tuntia lautan ja bussin penkkien kulutusta. Onneksi ilmastointi oli ainakin tullessa säädetty inhimillisille lukemille.

Parhaat thairuoat, snorklailua ja thainyrkkeilyä

Olkapäälläni on ötökkä. Lehdeltä näyttävä ötökkä!

Hyvän ja onnistuneen loman tunnistaa siitä, että jatkuva löhöily alkaa tuntua jo vähän tylsältä. Siis en missään nimessä haluaisi lähteä vielä kotiin, eikä onneksi tarvitsekaan, mutta nyt voin jo sanoa olevani tyytyväinen rentoutumisprosenttiin. Vielä kolme yötä saamme viettää täällä paratiisisaarella, kunnes matka jatkuu toisenlaiseen paratiisiin - jotkut kutsuvat sitä jopa ostoshelvetiksi ;) Bangkokissa meitä odottaa viiden tähden hotelli, Hangover leffastakin tuttu Lebua at State Tower, jossa olemme jo kerran aiemmin majoittuneet. Jättimäinen aamupalabuffet, upeat näkymät Chao Praya -joelle ja luksushuone ei ole yhtään pöllömpi tapa nauttia loman viimeisestä viikosta. Mutta palataan vielä hetkeksi tänne Koh Taolle...

Pari viimeistä päivää on mennyt lähinnä syödessä ja vedenalaiseen maailmaan tutustuessa snorkkelit viuhuten. Freedom Beachin melko huonon snorkailukokemuksen jälkeen päätimme suunnata seuraavalla kerralla paremmille apajille ja snorklailupaikaksi valikoitui mutkikkaiden teiden ja jyrkkien mäkien takaa löytyvä Hing Wong Bay. Siellä snorklailuolosuhteet olivatkin sitten huomattavasti mukavemmat ja pääsimme ihailemaan toden teolla Koh Taon värikästä merimaailmaa. Jos olisin kova jätkä, kertoisin teille nyt mitä kaikkea uiskenteli vastaan. Mutta ei mulla kyllä ole mitään hajua =) No, tämän päiväisessa snorklailukohteessa Ao Leukilla oli ainakin haita! Ollilla oli mukana GoPro-videokamera vesitiiviissä kotelossa, mutta emme valitettavasti saaneet tällä kertaa nauhalle näitä pieniä monstereita. Samalla biitsillä snorklannut italialaispariskunta kertoi nähneensä rantakivikossa lähes kaksimetrisen hain juuri ennen kuin pulahdimme itse veteen. En tämän tiedon jälkeen uskaltanut enää mennä lähelle kivikkoa. Kyseessä oli blacktip shark, eli olisko se nyt sitten suomennettuna riuttahai. Joka tapauksessa, ovat _kai_ ihan vaarattomia kavereita, mutta silti ajatus kaksimetrisestä hullunkiilto silmissä, hampaat irveessä uivasta pedosta ei houkuttele veden alla ollessa. Laitan myöhemmissä blogauksissa kuvia rannoilta.

Saimme nyrkkeilyareenalla uuden ystävän.

Snorklailun lisäksi olemme viihdyttäneet itseämme muun muassa thainyrkkeilyn parissa. Nyrkkeily"areena" on  vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Star Villasta ja olemme jokaisella reissulla harkinneet matseissa vierailua. Yleensä olemme jättäneet homman suosiolla väliin, koska liput maksavat kuitenkin sen 500bht/hlö (n.12e). Mutta Alan sai tällä kertaa ylipuhuttua meidät mukaan hankkimalla liput saarelaissuhteilla lähes puolet halvemmalla. En yleensä ole mikään kamppailulajien ystävä (mitä nyt vapaapainia tuli seurattua teininä, terveisiä Lailalle :D), mutta tämä kolmen tunnin pläjäys Muay Thaita oli kyllä hauska kokemus! Tässä ajassa taisimme nähdä noin 5-6 eri matsia. Ensin toisistaan ottivat mittaa hurjan taitavat juniorit. Ja kuten Alan sanoi: Mikään ei ole niin hauskaa, kun katsoa kuusivuotiaita potkimassa toisiaan, hehheh.

Olimme kuitenkin hieman pettyneitä, sillä ennakkoon näkemässämme mainoksessa komeili suomalainen thainyrkkeiliä Lauri ja ruotsalainen Kim vierekkäin. Oletimme siis, että olisimme saaneet oikein kunnon Suomi-Ruotsi revanssin, kun jääkiekko meni miten meni. Suomalainen ei jostain syystä kuitenkaan tuona iltana otellut ja ruotsalainen Kim sai vastustajakseen melko säälittävän, enemmän ehkä sumopainijan kuin thainyrkkeilijän näköisen kaverin. Kun muut matsit kestivät täydet 5 erää ilman tyrmäyksiä, Ruotsin poika Kim vetäsi möhömahaisen paikallisen thainyrkkeilijän kanveesiin komealla potkulla jo ensimmäisessä erässä. Heja Sverige!

No Name vegetable

Kolmantena aktiviteettina olemme harrastanee täällä(kin) ruokaa. Ruokahan on yksi suurimmista syistä, miksi palaamme tänne Thaimaa-Malesia-Singapore -akselille vuodesta toiseen. Ja Thaimaassa tasalaatuisimmat ja parhaat annokset olemme syöneet aina Koh Taolla. Saaren erikoisuuksiin kuuluvat muun muassa friteeratut kasvispallerot, No Namet. Ne ovat siis kirjaimellisesti nimettömiä. Niiden lisäksi saarelta saa muun muassa älyttömän hyviä kevätrullia, curryruokia ja muita perinteisiä thaimaalaisia herkkuja. Thairuokia löytyy vähän joka lähtöön aina tulisista nuudelikeitoista paistettuun riisiin ja omeletteihin, mutta jotenkin ravintoloissa tulee aina tilattua niitä jo suuriksi suosikeiksi muodostuneita ruokalajeja.

Tässä meikäläisen tämän hetken ehdottomat suosikit thairuoista:

1. Massaman curry (lempeä, kermainen ja aromikas curry, jonka tilaan yleensä kanaversiona)
2. Red curry (Yleensä liian tulinen curry, jos et tajua erikseen pyytää mietona. Mutta niiin hyväää!)
3. Crispy pork with basil leaves (Ruoka, joka nousi yhdeksi suosikikseni maistettuani sitä ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Rapeaa possua ja basilikaa suolaisessa osteri(?)kastikkeessa)
4. Tom Kha Gai (Miedon tulinen ja mausteinen kookos-kanakeitto. Ihan parasta myös kotioloissa flunssalääkkeeksi!)
5. Tom Yam (Tulinen ja mausteinen kanakeitto myöskin)
6. Sweet & Sour Chicken/Pork (Hyvä ja mieto perusruoka, jos vaan on hyvin tehty)
7. Pad Thai (Jollain reissulla vedin niin paljon pad thaita, että olen jo hieman kyllästynyt tähän ruokalajiin. Silloin tällöin iskee silti himo ja parhaat pad thait olen syönyt Koh Taolla)
8. Chicken with Cashewnuts (Kanaa ja cashewpähkinöitä. Tämä taitaa olla Ollin listalla ykkönen. Yleensä mukana on hyvä ja täyteläinen kastike)

Näiden pääruokien lisäksi fanitan toki myös kevätrullia ja kanaa satay-kastikkeessa. Tänään olemme menossa keilaamaan illalla Heidin ja Alanin, ja mahdollisesti myös tänään saapuneiden naapuriemme kanssa. Ehkäpä seuraamme liittyy myös muita saarella asuvia farangeja (=ulkomaalaisia). Heidillä ja Alanilla tuntuu olevan ystäviä joka nurkan takana ja olemme tavanneet melkein joka ilta uusia hauskoja tuttavuuksia. Tällaista reissulla pitääkin olla! Lomasta saa heti enemmän irti, kun tutustuu uusiin ihmisiin, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa vinkata ne parhaat mestat opaskirjojen ulottumattomista.
No, joka tapauksessa, keilapaikalla pitäisi kuulemma olla myös hyvät sapuskat, joten innolla odotan josko sitä saisi kokeiltua taas jotain uutta thairuokien mahtavasta maailmasta. Keilailun jälkeen sitä voisi vaikka vyöryä masut täynnä johonkin rantabaareista kuuntelemaan meren pauhua ja katselemaan upeaa tähtitaivasta. Ehkäpä paikalla on taas tulitaiteilijoita:

Koh Tao tänään

Sirkat sirisee, palmut huojuu, vuoren rinnettä käy vieno tuuli. Parit aamukahvit on jo juotu tässä parvekkeella ja ihailtu tätä komeaa maisemaa joka avautuu eteemme. Merikotkat liitelevät jatkuvasti tässä laakson yläpuolella. Muitakin elukoita on kohdattu: jaloissa lojuu tällä hetkellä pari koiraa. Eilen vierailulle tulivat kissa, gekko ja oravapopulaatio (6-8 pörröhäntää juoksentelivat peräkkäin parvekkeen kaiteita pitkin ja hyppivät uhkarohkeasti palmun oksilla.)

Sam = numero kolme thaiksi. Mitä tapahtui  #1 ja #2?

Koh Tao on  edelleen mahtava paikka. Paljon ei ole muuttunut kahdessa vuodessa; muutama uusi talo vanhojen purettujen tilalle, siinäpä se. Ihmiset ovat pysyneet yhtä lupsakoina kuin ennenkin ja ruoka, voi pojat, se on yhtä hyvää kuin aiemminkin.

Eilen kävimme snorklaamassa ensimmäistä kertaa. Paikka oli freedom beach. Ranta on melko pieni ja suojainen poukama. Hiekan seassa on paljon kuollutta korallia ja rantaviivaa seuraavat isot puut, joiden alle on luonnollista perustaa leirit. Voin kertoa, keskipäivällä kun aurinko on zeniitissä, varjo on paras ystäväsi.
Snorklailu sinällään oli aika tylsä keikka. Vuorovesi oli alhaalla ja suojasta huolimatta poukama oli aika aallokkoinen. Paikoitellen vettä oli korallien ja meidän välissä  20cm. Päätimme lopettaa melko pian, koska korallit ovat veitsenteräviä ja merisiilejäkin oli alueella aika paljon. Olisi ollut tyhmää joutua pistetyksi vahingossa aallon takia.

Ruokaa!

Olemme liikkuneet saarella aika paljon skootterillamme. Alla kehrää taas tulipunainen Honda, automaattivaihteinen, maastokelpoinen paholainen. Onneksi valitsin isompitehoisen vehkeen tällä kertaa, pääsemme jyrkät mäet ylös asti myös Petran ollessa kyydissä. Ajaminen on mukavaa: viima viilentää kasvoja ja maisema vaihtuu tiuhaan. Silti, varovaisesti ajellaan, terve pelko ja huolellisuus ovat läsnä koko ajan, olisi ikävä kaatua ja loukkaantua täällä.

Naapurien kultainen noutaja tuli leikkimään.

Käymme tänään moikkaamassa Heidin ja Alanin kaveria, joka on perustanut uuden resortin saarelle. Tarkoitus on viettää aamupäivä altaalla hengaillen ja kenties syödä lounasta siellä. Allas on muuten saaren suurin. Katsotaan iltapäivällä, jos aallokko olisi rauhoittunut ja pääsisi snorklaamaan uudelleen. Päivä on vasta alussa, katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Honey, I'm home! Eli Koh Taolla jälleen

Näkymä Star Villan partsilta

Olemme saapuneet "kesämökillemme" Koh Taolle. Eilinen päivä ja koko viime yö vierähti matkustettaessa, ensin lentäen Chiang Maista Bangkokiin ja sieltä yöbussilla ja lautalle tänne paratiisisaarelle. Mukavaa olla taas täällä kahden vuoden tauon jälkeen. Meininki vaikuttaa edelleen mukavan letkeältä, mutta selkeäsi sana supermahtavasta lomailukohteesta on kiirinyt jo pitkälle. Turistirysästä ei kuitenkaan missään nimessä ole kysymys ja hyvä niin. Onneksi tänne on sen verran vaivalloista matkustaa, että se jo karsii ylimääräistä turistimassaa mukavasti.

No, joka tapauksessa me olemme siis majoittuneena tuttuun tapaan täällä brittipariskunta Heidin ja Alanin Koh Tao Star Villassa, Sairee Beachin kukkuloilla. Tämä on hinta-laatusuhteeltaan niin mahtava paikka ja Heidi & Alan meille nykyään kuin sukulaisia, että ei ole oikeastaan muita vaihtoehtoja majoituksen suhteen tänne tultaessa. Asumme tällaisessa mukavassa 60 neliön kämpässä, jonka terassilta on upeat näkymät merelle. Seinän takana on samanlainen asunto, mutta ainakaan vielä meillä ei ole naapureita. Mitä nyt viereisen talon nuori kaveri on päättänyt jostain syystä lähteä kanabisnekseen ja pihalla vipeltää nyt sitten iloisia kotkottajia, ja tietenkin se aamuherätyksen hoitava kukko. Myös vanhat tutut karvaiset kaverit Moe ja Bailey ovat meitä täällä viihdyttämässä - Heidin ja Alanin koirat siis. Lisäksi täällä käy kuulemma iltaisin kyläilemässä naapurin pieni koiranpentu. Heidi on ristinyt sen Bellaksi, mutta Alanin mukaan se on Monster. Näyttää söpöltä, mutta käyttäytyy kuin hirviö, hehheh. Eli näykkii, leikkii ja tuhoaa tarvittaessa Star Villan asukkaiden kengät, jos ne ovat vahingossa unohtuneet ulos. Laitan monsterikoirasta kuvia sitten, kun olemme hänet tavanneet.

Kalastaja Chiang Main Ping-joella

Tuntui hieman haikealta kyllä jättää Chiang Mai taakse. Pidimme paikasta kovasti! Ihmiset olivat aidosti ystävällisiä, hinnat edullisia ja ruoka hyvää. Lisäksi sekä kaupungissa että kaupungin ulkopuolella olisi riittänyt rutkasti tekemistä vaikka toiseksikin viikoksi. Nyt jätimme pidemmät retket suosiolla tekemättä, koska halusimme tutustua kaupunkiin kunnolla. Samalla jätimme siis pakottavan tarpeen palata joskus vielä Pohjois-Thaimaahan ;) Tällä hetkellä voisin listata käymämme kohteet Thaimaassa tällaiseen paremmuusjärjestykseen:

1. Koh Tao
2. Chiang Mai tai Bangkok
3. Koh Chang
4. Krabi
5. Pattaya
6. Koh Samui
7. Phuket

Oikeastaan nuo kärkipään kohteet ovat kaikki aika tasavertaisia ja omalla tavallaan ykkösiä. Koh Tao on täydellinen rentoutumislomakohdet upeine maisemineen ja snorklailu/sukellusmahdollisuuksineen, Chiang Maissa voi kaupunkilomailla ja tutustua samalla upeaan Pohjois-Thaimaan luontoon ja kulttuuriin. Bangkokissa on kaikkea mahdollista. Bangkok on kaaos, mutta silti rakastan sitä ja erityisesti siellä shoppailemista. Kaikissa näissä kolmessa paikassa on myös hyvät ruoat!

Chiang Maissa sijaitsevan hierontapaikan hinnasto. Hinnat olivat todella edulliset ja tämä k uvassa näkyvä paikka oli vielä sieltä kalliimmasta päästä. Jossain paikoissa näkyi tunnin jalkahierontoja jopa 120 bahtilla.

Tähän väliin pakko tunkea kuva meidän yhdestä reissun pakollisesta pysähdyksestä. Auntie Annes  -pretzelpaikan  tomusokerilla ja kookoksella päällystetyt Snow Stickit ovat taivaallisen hyviä! 

Koh Chang oli ensimmäinen yhteinen matkakohteemme 6 vuotta sitten. Sekin ihana paikka rantalomailuun, mutta en tiedä kuinka paljon lienee muuttunut. Krabilla oli huikeat maisemat, sinne voisin mennä uudestaankin. Pattaya oli yllättävän kiva paikka, vaikka näkeehän siellä sitä seksiturismia toki. Koh Samuilla olen viettänyt vain muutaman yön. Siellä hinnat tuntuivat hieman kalliilta, eikä pääkatu ollut mikään kaikista mukavin majoittumispaikka. Phuket...ei. Sinne en enää menisi. Tai ehkä voisin mennä joskus Suomen pahimpien pakkasien aikaan. Siellä meitä yritettiin huijata aivan jatkuvalla syötöllä ja jopa lentokentällä yrittivät antaa väärin rahaa takaisin.

Nyt olemme kuitenkin täällä ykköslomakohteessa Koh Taolla, jossa aiomme laittaa täydellisen rentoutumisvaihteen päälle viikoksi. Tänään olemme molemmat tosi väsyneitä yöllisen matkustamisen ja vähäisten yöunien jäljeltä, joten emme aio puuhailla sen kummempaa. Olli kävi jo vuokraamassa meille skootterin ja ajaminen sujui oikein hyvin pienestä käsivammasta huolimatta. Nyt makoilemme hetken täällä huoneessa (itse asiassa Olli on näköjään nukahtanut sohvalle kaukosäädin kädessä) ja sitten suuntaamme luultavasti Sairee Beachille selvittämään erittäin tärkeää asiaa: MISSÄ NÄKYY HUOMENNA SUOMEN PELI? Toivottavasti jossain. Toimme Alanille tuliaisiksi Suomen virallisen pelipaidan, joten jonnekin olisi nyt päästävä sitä liehuttelemaan. Toivottavasti paikalla olisi myös ruotsalaisia, joille voisimme huudella rivouksia, haha. Tänään illalla menemme myös vielä Heidin ja Alanin kanssa jonnekin päin saarta syömään. He lupasivat tarjota meille illallisen, koska Star Villassa oli aiemmin tänä vuonna majoittunut kuusi suomalaista meikäläisen MTV3 Matkailu -sivustolle kirjoittaman Koh Tao -jutun innoittamana :) Tulevina päivinä aiommekin sitten viilettää skootterilla ympäriinsä, snorkailla, ottaa aurinkoa ja syödä hyvin.

Good Bye Chiang Mai, Good Morning Koh Tao!

On aika jättää Chiang Mai taakse ja jatkaa matkaa. Kohta kirjaudumme ulos hotellistamme ja suuntaamme lentokentälle. Lento Bangkokiin laskeutuu iltapäivällä ja loppupäivän vietämme kaupungin keskustassa pyörien. Yöbussi kohti Chumphonia lähtee klo 21 ja on perillä aamun sarastaessa. Chumphonista hyppäämme lautalle, joka kyydittää meidät Koh Taolle. Jos aikataulut pitävät olemme perillä klo 8.45 aamulla 17.5. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, olemme joko helkutisti etuajassa tai jonkun verran myöhässä. On hyvin harvinaista, että aikataulut menevät pilkulleen täällä.

Chiang Mai oli positiivinen yllätys. Pohjois-Thaimaa on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Ihmiset ovat mukavia ja vaikka täälläkin aika paljon turisteja jo on, ei koijailu ole ihan niin röyhkeää ja yleistä kuin muualla (vielä). Hintataso muutenkin on melko maltillinen.

Nyt rinkkoja pakkaamaan ja matkavaatetusta valitsemaan.

Seuraavat päivitykset luvassa Koh Taolta!

Etanat ovat täällä hieman isompia.

Thaimaan suurin televisiotähti bongattu - katso kuvat!

Sawadee ka!

Ensimmäistä kertaa reissumme aikana tulee oikein kunnolla vettä! Trooppinen kaatosade alkoi äsken ja viidessä minuutissa vettä on tullut niin paljon, että hotellimme edustalla voi kohta kahlata ;) Onneksi saimme "velvollisuudet" hoidettua jo heti aamusta. Käväisimme Chiang Main eläintarhassa moikkaamassa Thaimaan suurinta televisiotähteä, joka on muuten myös Kiinan suurlähettiläs. Kuva seuraa alempana.

Ajattelin tänään tarjota teille, arvoisat lukijat, astetta kuvapainotteisemma blogin. Ihan lyhyesti voisin kuitenkin ensin kertoa viimepäivien ohjelmastamme. Sunnuntai-iltana suuntasimme Thapae Gatelle suurille sunnuntaimarkkinoille. Vaivaiset 4 kilometriä kojuja kojun perään ja tarjolla lähinnä paikallisia käsityönä valmistettuja vaatteita, koruja, taidetta ja tietenkin turhaa krääsää. Vihdoin sain shoppailuvaihteen päälle ja edes jotain pientä ostettua. Jaksettiin kävellä ehkä puoliväliin markkinoita.

Maanantai menikin sitten käytännössä temppeliretkellä vuoristossa ja Hmong-kylässä. Retki varattiin paikalliselta Travel Hub -matkatoimistolta, josta olimme lukeneet positiivisia arvosteluja ennakkoon. Meidän lisäksemme retkelle lähti thaimaalainen opas, yksi hollantilaisturisti, amerikkalaisperhe ja leppoisa saksalaismies, jolla oli hieman nuorempi thaimaalaispoikaystävä..kröhöm. Oikein mukavia ihmisiä kaikki - paitsi töykeät amerikkalaiset, joilla ei ollut kyllä minkäänlaista todellisuudentajua, kun lähtivät pienten lasten ja rattaiden kanssa retkelle kiemuraiselle vuoristotielle. No, toiselta muksulta tulikin sitten yrjöt jo 10 minuutin ajelun jälkeen.

Okei, nyt niitä kuvia...

Sunnuntaimarkkinoilla koimme hyvin ainutlaatuisen tilanteen. Kun saavuille paikalle, kello löi juuri 18 ja yhtäkkiä kadun vierustalle olevista kovaäänisistä alkoi kuulua puhetta thaiksi. Sitten kaikki pysähtyivät ja kansallislaulun tyyppinen musiikki alkoi soida. Kyseessä oli ilmeisesti jonkunlainen kunnianosoitus kuninkaalle, jota täällä harrastetaan myös muun muassa elokuvateattereissa ennen elokuvan alkua. Oli aika mieletön tunne, kun hälinää täynnä oleva markkinakatu tuhansine ihmisineen pysähtyy ja hiljenee täysin.

Markkinoilla oli tarjolla myös thaimaalaiseen tapaan tuttuja ötököitä. Emme maistaneet. Seuraavassa kuvassa lauantaimarkkinoilta hankkimani mekko, joka maksoi 50 bht, eli noin 1,5 euroa. Chiang Maissa on ollut ehdottomasti halvimmat hinnat tähän mennessä käymistämme Thaimaan kohteista.

Kuvassa olemme tuk tukin kyydissä. Matkustamme täällä paikasta toiseen joko tuk tukilla tai songthaewilla (punainen auto kuvassa edessä). Tuk tukilla matkustaminen on yleensä hieman kalliimpaa, koska se on "privaatti" kulkuväline. Hinnat kaupungin sisällä ovat vaihdelleet matkasta ja kuskista riippuen 50 bahtista 120 bahtiin. Songhthaewit ovat paikallisia lavatakseja, jotka voivat ottaa kyytiin useampia matkustajia eri paikoista. Matkustaminen on halvempaa, koska kyydissä on enemmän matkustajia. Sonkkareiden kanssa matka määränpäähän voi kestää kauemmin, koska auto kyydittää porukkaa eri kohteisiin. Pahimmassa tapauksessa kyytiläisten määränpäät ovat täysin eri puolella kaupunkia, niin kuin meille eilen kävi. Siinä saa sitten ikään kuin ilmaisen nähtävyyskierroksen. Sonkkarikyydeistä kaupungin sisällä olemme maksaneet 40-100 bht.

Doi Suthep -temppeliretkellä vierailimme myös hmong-heimon kylässä vuoristossa. Hmongit elättävät itsensä

maanviljelyllä sekä myymällä itse valmistamiaan tuotteita, kuten kankaita, vaatteita ja kahvia. Heimo on lähtöisin Kiinasta, mutta he puhuvat myös thaita. Valtaväestöstä poiketen hmongit ovat kristinuskossa. Oppaamme mukaan hmong-naisten perinteisiin kuuluu ommella joka vuosi uusi upea ja värikäs mekko. Naiset käyttävät mekon kangasmateriaalina hamppua. Vuoristossa kasvaa siis kaksi eri hamppulajiketta, joista toinen on tarkoitettu kankaiden valmistukseen ja toinen poltteluun. Hampun lisäksi vuoristossa kasvaa myös oopiumia, joka oli joskus muinoin hmong-heimon valuuttaa. Yksi kilo oopiumia vastasi yhtä kiloa kultaa. Ja tältä se näyttää:

Vuoristossa oli oikein mukava ilmasto. Hieman viileämpää kuin kaupungissa, mutta silti yli 30 astetta tähän aikaan vuodesta. Kylmimmillään lämpötila voi laskea 10 asteeseen. Lunta ei Thaimaan korkeimmissakaan vuoristoissa näy. Hmong-kylän jälkeen ajoimme vuoristotietä hieman alaspäin Doi Suthep-temppelille, joka on Chiang Main ylpeys. Jos siellä ei käy vierailunsa aikana, ei ole paikallisten asukkaiden mukaan käynyt Chiang Maissa lainkaan. Temppelille pääsee kävelemällä 306 rappusta ylös (myös jonkunlainen hissivaihtoehto löytyy). Meillehän nuo 306 rappusta ovat lastenleikkiä verrattuna muutama vuosi sitten koettuun 1237 rappuseen Krabilla, jotka olivat meikäläistä polviin saakka. Tässä kuvia temppelialueelta:

Huomatkaa, miten joka paikassa nyhdetään turisteilta rahaa. Nähtävyydet ovat ilmaisia thaimaalaisille, mutta maksullisia farangeille (=ulkomaisille). Yleensä maksut ovat kuitenkin pieniä.

Kuvia on paljon, mutta kaikkia en viitsi tietenkään blogiin laittaa :)

Tänään suuntasimme sitten tosiaan Chiang Main eläintarhaan, joka ei nyt mitenkään hirveästi meitä vakuuttanut. Ei voi edes verrata Singaporen upeaan eläintarhaan.
Hieman oli kusetuksen makua, kun ensin maksettiin 100 bht/ hlö lipuista sisään, sitten toiset 100bht/hlö bussikuljetuksesta ympäri eläintarhaa (tarha on vuoristossa, joten kävely olisi ollut kuumuudessa rankkaa ja välimatkat melko pitkiä) ja sitten vielä 100bht/hlö, jotta pääsimme näkemään koko tarhan suurimman nähtävyyden: pandat.
Ja siellä hän nyt sitten oli, Thaimaan suurin televisotähti ja Kiinan suurlähettiläs: Ling Ping! Ling Ping on vuonna 2009 Kiinassa syntynyt panda, joka on väliaikaisesti sijoitettuna Chiang Main eläintarhaan. Ilmeisesti LinkkuPinkku lähtee takaisin Kiinaan tänä vuonna. Ling Ping on thaimaalaisille niin tärkeä karvapallo, että hänellä on oma televisiokanava: Ling Ping Channel, joka tunnetaan myös nimellä Panda Channel. Olen siitä joskus vanhoissa blogeissani kertonutkin. Panda Channelilta voi seurata livenä Ling Pingin makoilua eläintarhassa. Paljon muutahan tuo kuuluisa panda ei sitten teekään. Pandatalossa pääsi tapaamaan myös Ling Pingin vanhempia. Itse tähti oli ilmeisesti niin kyllästynyt paparazzeihin, ettei halunnut meille naamaansa näyttää mutta Ling Pingin faija oli paremmalla tuulella.

Ling Ping

Ling Pingin faija. En muista nimeä. Oisko Ping Pong :D?

Oli siellä muitakin eläimiä. Kaikki oli "tosi aktiivisia" Tässä muutama maistiainen:

Oranki, joka söi nurmikkoa mahallaan makoillen

Tähän loppuun vielä pari kuvaa meidän hotellilta ja ruoista. Ensimmäisessä kuvassa the menopeli eli polkupyörä, joita saa hotelliltamme lainaksi. Niiden kanssa sitten rullaillaan liikenteen keskellä.

Meikälaisen aamiaisen vakioaines

Thaimaassahan eivät nuo viemäristöt ole ihan parhaita mahdollisia, minkä vuoksi useimmissa hotelleissa, ostoskeskuksissa ym heitetään vessapaperit pöntön sijaan roskikseen.

Päätimme eilen illalla lähteä elokuviin paikalliseen ostoskeskukseen. Täällä leffaliput eivät maksa juuri mitään ja meille se on lomailua siinä missä rannalla makoilukin. Suomessa kun emme yleensä käy leffateattereissa lainkaan :) Kävimme katsomassa Evil Dead -kauhuleffan. Liput maksoivat 170bht/hlö. Ennen leffaa piti kuitenkin käydä täyttämässä vatsat ostarin japanilaisessa ravintolassa. Minä otin bentoboksin:

Tänään menemme vielä taatusti hierontaan ja syömään jonnekin. Huomenna viimeinen kokonainen päivä Chiang Maissa ja torstaina suuntaamme lentäen kohti Bangkokia ja sieltä yöbussilla+ lautalla Koh Taolle. Jee <3

Laiskoja päiviä ja kiihkeitä Iltamarkkinoita

Lauantai-ilta vierähti wualai roadin katumarkkinoilla. Koko katu oli valjastettu kauppiaiden käyttöön ja muutettu kävelykaduksi illan ajaksi. Tarjolla oli enimmäkseen paikallisia käsitöitä; puuintarsioita, heimovaaatetusta, hopeakoruja, taidetta sekä tietysti kattavasti erilaista katuruokaa.

Vartaita jos jonkinlaisia-nakeista kalapalloihin.

Ruokakojuista tuli testattua kevätrullia (sekä tuore-, että friteerattu) ja currylla täytetty perunakroketti. Pikkusen jännitti näiden syöminen, mutta vaihtuvuus oli niin kova joka paikassa, ettei ollut mitään syytä pelätä. Ihan ok markkinamättöä, ei mitään maailmaa mullistavaa.

Ruoka- ja myyntikojujen lisäksi oli mahdollisuus hierontaan (halvin tunnin hieronta olisi ollut 120THB~3€) ja erilaisiin ajanvietepeleihin. Tällä kertaa ampumarata viehätti eniten ja roiskaisin ilmapistoolilla 15 ammusta melko kauniiseen kasaan. Vieressä ampuneen Korealaismiehen vaimo katsoi kaiholla tauluani ja loi merkitseviä katseita.

Illan saldo oli kaksi paria samuraihousuja, iltasnacksit kojuista ja kevyt sade, jonka takia hyppäsimme songthaewiin (lavataksi) ja ajelimme takaisin omalle puolelle kaupunkia. Poikkeuksena muuhun Thaimaahan en ole huomannut, että kuskit täällä yrittäisivät nyhtää turistilta enemmän rahaa kuin paikallisilta. Tai sitten meillä on vaan käynyt satumaisen hyvä onni kuskien kanssa.

Nämä pari viimeistä aamua ollaan aloitettu altaalla makoillen. On kyllä todella kuuma kun päästään puoleen päivään. Toistaiseksi PizBuin on pitänyt hyvin, mitään toimenpiteitä vaativia palovammoja ei olla onnistuttu saamaan- koputetaan taas puuta. Päivärytmi on vakiintunut toistaiseksi tällaiseksi: aamiainen-altaalla muutama tunti-lounas-hengähdys hotellihuoneella/päiväunet-iltakävely kaupungilla-illallinen-nukkumaan melko aikaisin.  Aika  raskasta siis on ollut :)

Krokettikojulla

Tänään sunnuntaina on taas iltamarkkinat, tällä kertaa vanhan kaupungin keskellä. Sinne olisi tarkoitus suunnata, jahka päiväunet on nautittu. Äskeinen lounas tripadvisor.comin #1 Chiang mai ravintolassa Anchanissa painaa masussa sen verran, että unet täytyy ottaa. Oli muuten pelkkää kasvista, söimme mussaman currya, hapanimeläkasviksia, som tam- papaijasalaattia, tempurakasviksia ja mangosmoothien. Kaikki oli tosi hyvää, mutta en tiedä kannattaako ruoista maksaa tuplahinta sen takia, että se on luomua (jos mahdollista). Myös ruokien tulo kesti yllättävän kauan, koska kaikki tehdään tilausten mukaan. Loppufiilis oli siis ristiriitainen: Petra oli aivan haltioitunut, minä taas en. Ruoka oli hyvää, mutta oliko se tämän reissun parasta? Ei.