Hyvää päivää Fort Lauderdale!

Howdy ho!

Rouva Tuominen lähettää lämpöiset terveiset täältä rollaattorien ja kuulolaitteiden luvatusta osavaltiosta, Floridasta. Me tultiin tänne hieman laskemaan keski-ikää auringossa karrelle palaneiden ryppyisten eläkeläisten keskelle. Huomatkaa kuvassa näkyvä, paikalliseen tyyliin sopiva kukallinen hellehattu.

Saavuimme eilen Fort Lauderdalen lentokentälle noin 15 minuuttia aikataulua edellä, illalla klo 19.45 paikallista aikaa. Kone lähti Köpiksestä tunnin myöhässä, mutta onnistui kirimään ilmassa suotuisien tuulien ansiosta. Lentomatka meni oikein hyvin: Norwegianin Boeing Dreamliner 787 -kone oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. En jaksa nyt eritellä kaikkia uusia koneen teknisiä hienouksia, mutta se eroaa vanhoista lentskareista muun muassa sillä, että kabiinin paineistus on matkustajille ystävällisempi. Toisin sanoen koneella matkustamisen pitäisi aiheuttaa vähemmä jet lagia. Tämä pitää varmasti paikkaansa, sillä aikaerosta toipuminen on ainakin toistaiseksi ollut yllättävän helppoa. Mitä nyt eilen lentokoneessa tuli loppumatkasta nukahdeltua jatkuvasti, vaikka kuinka yritimme pysyä hereillä  lähes 24 tunnin valvomisen ja matkustamisen jäljiltä.

Fort Lauderdalen lentokentällä pääsimmekin sitten heti tutustumaan jenkkien supertiukkaan maahantuloprosessiin. Ensin jonotettiin passijonoon, sitten haettiin laukut ja lopuksi seisottiin vielä yli puoli tuntia tullijonossa. Kun vihdoin pääsimme terminaalista ulos, hyppäsimme lentokentän shuttle bussiin, joka vei meidät autonvuokrauskeskukseen. Siellä meitä odotti ennalta buukattu Ford Mustang -avoauto. Olisimme vielä voineet vaihtaa sen halutessamme hieman sporttisempaan Chevrolet Camaroon, mutta totesimme, ettemme ole tarpeeksi urheilullisia siihen ;)

Olli hyppäsi Mustangin rattiin pimenevässä Fort Lauderdalen illassa ja pienen harha-ajon jälkeen selvisimme hengissä määränpäähän Hotel Seacrestiin. Tässä muutama kuva paikasta (Huonekuvia kannattanee katsoa hotellin omilta sivuilta, koska emme ole jaksaneet huonetta kuvata: http://www.hotelseacrest.com/ . Meillä on huone numero 2)

Hotel Seacrestin sisäpihan uima-allas.  Hotellilla on ainoastaan 8 huonetta, tai oikeastaan 8 pientä asuntoa)

Meitä oli vastassa superystävällinen hotelli-isäntä Wolfgang. Olimme jo aiemmin lukeneet majapaikkamme isännästä vuolaita kehuja, mutta yllätyin silti, miten hyvää palvelua täältä sai - ja oikeastaan näin melkein kokonaisen vuorokauden kokemuksella voisin sanoa, että suuri osa amerikkalaisista vaikuttaa olevan todella ystävällistä sakkia. Tänä aamuna läheisessä supermarketissa paikallinen papparainen tuli muun muassa kertomaan meille ystävällisesti, ettei "kannata ostaa noita juomia, koska tuolla parin hyllyn päässä saa samoja halvemmalla, kun ostaa eri pakkauskoossa" (Ei tapahdu Suomessa). Myöhemmin päivällä toisessa kaupassa vanhempi latinolaisamerikkalainen pariskunta lähestyi meitä ja rouva kysyi "anteeksi, mutta puhuitteko te juuri suomea?". Kävi ilmi, että he olivat juuri tulleet Suomen Turusta, jossa heidän poikansa asuu ja etsivät nyt kaupasta pojalleen jotain vaatteita. Puhuimme pitkät pätkät näiden ventovieraiden kanssa Suomen vaihtelevasta säästä ja he toivottivat meille ihanaa ja siunattua loppuelämää. Kolmannessa kaupassa myyjä tuli kertomaan minulle, että rakastaa mekkoani (No ei taatusti tapahdu Suomessa).

Tänään ensimmäisenä kokonaisena Florida-päivänä olemme ottaneet vielä aika iisisti. Olli heräsi joskus aamuyöllä aikaeron sekoittamana ja nukkui pätkittäin ehkä aamukuuteen. Minä heräsin puoli kuuden maissa

Aamupalaa haimme läheisestä supermarketista

ja luovutin uniyritysten kanssa puoli kahdeksan aikaan. Olli viihdytti itseään siihen asti katsomalla tv:stä muun muassa paikallista ostos tv:tä. Herra Tuominen hihkui minulle joskus seitsemän aikaan jostain Brasilian Butt Lift -tuotteesta, jota siellä mainostettiin. Pakko tähän väliin myös mainita, että löysimme sattumalta paikalliselta ostarilta tänään kaupan, joka oli erikoistunut myymään pelkästään ostos tv:stä tuttuja tuotteita. Siellä oli vaikka mitä hienoja ja hyödyllisiä härpäkkeitä! Aion vielä palata sinne ja ostaa tuliaisia, hehhehhee. Muuten tämä kyseinen ostari oli kyllä täysi floppi ja täynnä outoja krääsäputiikkeja. Sai sieltä kuitenkin ihan hyvät naurut, koska ainoat kaupat missä oli ruuhkaa olivat: A. Sähköisiin rollaattoreihin erikoistunut myymälä B. Mukavuusjalkineita myyvä kauppa ja C. Peruukkimyymälä, jossa kaksi eläkeläismiestä vertailivat ostamiaan rasvatukkia :D Niin ja jokaisen ostarin pihalla on lisäksi vähintään 20 invapaikkaa.

Kävimme tänään myös rannalla pikaisesti aurinkoa ottamassa ja kastautumassa Atlantin lämpimässä syleilyssä. Päivä on ollut kuuma ja lämpöä piisannut varmasti yli 30 astetta (Mikä on muuten noin 25 astetta enemmän kuin nyt siellä Suomessa, muahahaha). Rantareissun jälkeen kruisailimme hieman ympäriinsä autolla ja nautimme mahdollisuudesta ajaa ilman kattoa ja hirmuisen korkeita hidasteita tiessä. Ei muuten paljon ajeltais tällä Mustangilla Helsingin lähiöissä - jäisi pohja aika äkkiä kiinni ensimmäiseen töyssyyn.

Pientä välipalaa nautimme pikavisiitillä Festival Mall -ostarilla. Ruokatarjonta oli siellä melko surkeaa, joten päätimme nauttia vaan pientä purtavaa vanhassa Thaimaan suosikkipaikassamme, Auntie Anne's -ketjussa. Sieltä saa jumalattoman hyviä, munkintapaisia sokeri-kaneliprezeleitä. Sitten ajoimmekin syömään "hieman raskaammin" majapaikkamme lähellä sijaitsevaan Burgerfi-hampurilaisravintolaan. Kyseessä on amerikkalainen hampurilaisketju, jonka myyntivalttina on luonnolliset ainekset ja laadukas liha.  Huikeen hyvät juustopurilaiset ja päänkokoiset sipulirenkaat jenkkityyliin. Onneksi otettiin ainoastaan yksi annos ranskalaisia, koska annoskoot ovat täällä tunnetusti naurettavan suuria. Ja kaikki tietenkin ui rasvassa. Ruokakriitikko Petra sanoo, että kyllä nämä Mäkkärin juustot voittaa, ja monen muunkin ketjun burgerit.
Tällä matkalla ei muuten kaloreita lasketa!

Kello on kuusi illalla ja olemme hieman lepäämässä mukavassa hotellihuoneessamme. Olli simahti tuohon sänkyyn päiväunille, mutta kohta täytynee herra herättää, ettei mene rytmi aivan sekaisin. Illalla suuntaamme vielä ehkä uima-altaalle ja rantakadulle kävelemään. Ehkäpä pistäydymme jonnekin olusille ja nautimme Ameriikan tropiikista.

-Petra

P.S. Aion pyhittää ainakin yhden blogipostauksen amerikkalaisille ruokakaupoille. Sieltä löytyy niin paljon kaikkea jännää, että se ansaitsee kuvapainoitteisen ihmettelytekstin. Tänään ostin jo kakkutaikinan makuista huulirasvaa :D