lauantai 31. toukokuuta 2014

Huomioita matkan varrelta

Lauderdale-by-the-sea on pikkukaupunki isomman sisällä. Se kattaa noin tusinan verran kortteleita Atlantin rannalla. Kun kävelet kohti rantaa, huomaat miten tuuli yltyy mentäessä lähemmäksi vettä, myös suolan voi haistaa selvästi.



Istuskelimme rannalla katselemassa laiturin valoja, kun lähistöltä alkoi kuulumaan musiikkia. Kaikki pienen keskustan baareista oli siihen aikaan jo täynnä. Jokaisessa pyöri Miami Heatin peli jättiscreeneillä, pelisarjassa jonka olisi pitänyt olla jo kaiken järjen mukaan ohi. Baarien välissä, pienellä aukiolla, oli lava ja siellä bändi, joka veivasi rock-klassikkoja.

Perjantai-ilta keskellä pikkukaupungin ravintolakeskittymää oli täynnä elämää. Muutamia turistiperheitä ammentamassa elämyksiä lomamatkallaan. Paikallisia mummoja koirineen- kaikilla drinkit edessä, mummoilla laseissa, koirilla kupeissa jalkakäytävällä. Duuniporukoita suoraan toimistolta ja jo nyt puoli kymmenen aikaan illalla totaalisen jurrissa, riehumassa Led Zeppelinin tahtiin. Ja sitten illan mielenkiintoisin porukka: pari vähän ressukan oloista vanhaa miestä ja heidän seuralaisensa- pitkän huiskeat platinablondit kaikilla varusteilla- 12cm korot ja 0,5L implantit. Hiukset olivat pitkiä ja mekot lyhyitä. Valitettavasti näiden ladyjen naamat kertoivat sen ikävän tosiasian, että parasta ennen päivämäär oli mennyt jo jokin aika sitten. Silti oli hauska katsella miten 60-luvun rock-biisit saivat nämä korput tanssimaan villisti tässä kosteassa yössä.



Melkein koko päivän on siis ollut sadekuuroja ja taisi jossain vaiheessa ukkonenkin jyrähtää. Sama ilma oli täällä jo eilen, kun vierailimme Key Westissä. Onneksi Petralla oli jo sadepäiväksi ohjelmaa keksittynä. Menimme takaisin Sawgrassiin ostarille.

En nyt ala sen enempää enää erittelemään hankintojamme, mutta mainittakoon, että ostosreissun huippukohta oli 12 minuutin niska-hartia hieronta. (Petran sivuhuomautus: en saanut ostettua MITÄÄN :( )

Muutama huomio amerikkalaisesta ajokulttuurista:
Ihmiset ovat todella malttamattomia liikenteessä. Jos joku on sekunninkin liian kauan vihreän valon vaihtuessa pysähdyksissä, torvet alkavat soimaan. Joka ikisissä valooissa kaivetaankin sitten se älypuhelin esiin ja twiitataan/ facebookataan/ xvideoidaan/ snapchatataan- mitä näitä nyt on. Eli lyhyesti sanottuna ne torvet soivat jatkuvasti. Ohittaminen ei tapahdu täällä vasemmalta, vaan oikeastaan ihan mistä vaan, jos edessäsi on joku hitaampi mene sieltä mistä pääset- moottoritie on elämys, kun tämä  kaikki tapahtuu n.80 mailin tuntinopeuksissa. Mistä päästäänkin sitten nopeusrajoituksiin. Niitä ei juurikaan noudateta, mutta niitä valvotaan yllättävän paljon. Neljän tunnin ajon aikana Key Westiin näimme useita pysäytettyjä autoja teiden sivuissa. Summa summarum, teillä liikkuu kaikkea mahdollista kilpikonnista satavuotiaisiin katumaasturikuljettajiin, tarkkana saa olla. Toinen puoli aiheesta on, etten ikinä missään ole ajanut yhtä selkeästi merkatuilla ja hyväkuntoisilla teillä, mikä tekee ajamisesta nautinnon. Täällä on helppo lähteä ajamaan, kunhan vaan tiedostaa edellä mainitut vaaran paikat.

Opan ja Pepen ruoka-arviot


Denny's

Lounaspaikaksi oli sovittu jo aiemmin Denny's, joka edustaa etäisesti amerikkalaista diner- kulttuuria. En tiedä oliko sijainnissa vikaa vai missä, mutta emme juuri nuivempaa kohtelua ole täällä saanut, palvelukulttuurin luvatussa maassa.

  • Bacon slamburger, Hickory grilled chicken sandwich, jäätee
  • P: 2 O: 2
  • O: Tämä paikka oli ennalta molemmille aika tuntematon ja ilmeisesti syystäkin. Hinnat olivat selkeästi kovemmat kuin muissa ketjupaikoissa, vaikka ruoan laatu ei ollut juurikaan kummempi. Illuusio siis siitä, että söisi vähän paremmin tapahtuu ainoastaan asiakkaan päässä. Kanaleipä oli todella hyvä ja maukas, mutta nuiva palvelu jätti niin pahan maun, ettemme varmasti palaa tänne. P: Palvelu oli hidasta vaikka ravintola oli melkein tyhjä. Tilasin kananmunaa ja hashbrownia sisältävän hampurilaisen- luovasta ideasta plussaa! Munan piti olla sunny-side-up, mutta oli kuitenkin tuotaessa täysin paistettu. Ruoan maku ja esillepano, muistutti suomalaisesta grilliruoasta.



Churro Mania
  • 8 kpl sugar-cinnamon churros
  • P:3,5  O:4
  • O: tilauksesta tehtävät churrot eivät voi kovin paljoa mennä pieleen. Mukavan lämpimiä ja makeita herkkupaloja. Pisteet vielä siitä, ettei churroihin ollut jäänyt paistoöljyä. Rapsakkaa, kypsää, hyvää. Petran pisteitä lienee laskee se, ettei päässyt syömään näitä ihan tuoreina P: Mainio välipala shoppailun lomassa. Ehkä hieman turhan ohuita, jolloin ne eivät olleet niin meheviä.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Roadtrip Key Westiin ja Hemingwayn jalanjäljillä

Heipparallaa!

Väsyneet, mutta onnelliset Tuomiset ovat kotiutuneet Key Westin road tripiltä takaisin Fort Lauderdaleen. Ajomatkan maisemat olivat todellista silmänruokaa. Kuten Olli totesi, Floridan eteläkärki on kuin Suomen Punkaharju. No okei, hieman eri juttu, mutta vau-elämyksiä voi hakea molemmista paikoista. Ehkä Etelä-Floridan laakeat maisemat ovat kuitenkin meille suomalaisille hieman eksoottisempi vaihtoehto.

Lähdimme siis aamulla ajamaan jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa kohti Key Westiä. Tänne Fort Lauderdaleen oli luvattu pilvistä ja sateista päivää, joten päätimme, että tämä on täydellinen päivä karata etelän aurinkoon. Ja niinhän siinä kävi, että puolessa välissä matkaa pilvet väistyivät taivaalta ja loput kaksi tuntia nautimme Mustangin penkeillä auringosta ilman kattoa. Todella fiksu idea, ihan niinku näitä rusketusrajoja ajatellen. Meikäläisellä oli päällä punainen haalari, jossa on paksu olkain vain toisella puolella. Nyt olkainkohta on vitivalkoinen ja olkapäät + kädet ympäriltä kirkkaanpunaiset :D Olli sai sen sijaan komeat valkopunaiset t-paita- ja kellorajat. Laittakaa lapset sitä aurinkorasvaa kunnolla.

Koko Floridan eteläkärki seitsemän mailin siltoineen ja pikkuruisine saarineen oli uskomattoman kaunis. Ensi kerralla täytyy ehdottomasti vaan jäädä yöksi vielä Key Westiin. Nyt ehdimme olla paikan päällä nelisen tuntia, ja toki siinäkin ajassa sai jo hyvän käsityksen paikasta. Mutta olisin viihtynyt pidempäänkin. Ajomatka Fort Lauderdalesta kesti neljä tuntia suuntaansa, mutta matka ei tuntunut miltään upeita suo- ja merimaisemia ihaillessa. En ottanut ajomatkan varrelta valokuvia, sillä meillä oli autossa pieni GoPro Hero -videokamera, jolla saimme kunnon extreme road trip -matskua ;) Seuraavat kuvat onkin kaikki otettu periltä Key Westistä. Päiväretken mieleenpainuvin visiitti oli mielestäni käynti Ernest Hemingwayn kotitalossa. Tässä pientä kuvareportaasia ja kuvien yhteydessä lisää päivän hienoista kokemuksista:

 Ensimmäiseksi vierailimme manner USA:n eteläisemmässä kärjessä. Kuvassa tosin jotain random-tyyppejä, koska meillä oli tässä vaiheessa niin kova nälkä ja jano, ettemme jaksaneet jonottaa kuvausvuoroa.

Tämän jälkeen suuntasimme syömään (ruokapaikan arvostelu alempana) ja Hemingwaysin kotitalolle:


 Ernest Hemingway asui tässä talossa vuosina 1931-1939 yhdessä (yhden) vaimonsa Pauline Pfeifferin kanssa. Hemingwayhan oli tunnetusti naistenmies ja ehti olla elämänsä aikana naimisissa neljästi. Uusi avioliitto alkoi aina 1-2 viikkoa edellisen päätyttyä. Vuonna 1939 Hemingway lähti sotakirjeenvaihtajaksi Pariisiin ja tapasi siellä kauniin kirjailija-journalisti Martha Gellhornin. Kun Hemingwayn vaimo Pauline sai kuulla kaksikon salasuhteesta, hän päätti hieman näpäyttää miestään. Tästä lisää hieman alempana...

 Yläpuolella Olli Hemingwayn talon hääalueella. Hemingwayn talon pihalle on siis pystytetty tällainen valkoinen portti, jossa halukkaat voivat mennä naimisiin. Oppaan mukaan paikka on erittäin suosittu ja siellä vihitään vähintään yksi pari viikossa. Tässäpä hyvä idea kaikille kirjallisuusfaneille!
 En ole mitenkään erityisen kiinnostunut historiasta tai Hemingwaysta, mutta onhan se nyt aika siistiä seisoa samalla matolla, jossa yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista kirjailijoista on tallaillut kymmeniä vuosia aiemmin. Kaikki Hemingwayn talon kalusteet ovat siis edelleen alkuperäisiä.
Hemingwayn työhuone, missä suurin osa  klassikoista on  saanut alkunsa. Tunnetuimmista teoksista ainoastaan Vanhus ja Meri ei ole kirjoitettu täällä. Sen Hemingway kirjoitti Kuuban vuosinaan.
Tämä sängynpääty on itse asiassa Espanjalaisen luostarin käsinkaiverrettu puuportti, jopa saranat ovat tallella. Laman takia parivuoteita ei ollut ja pariskunta improvisoi pulttaamalla kaksi runkopatjaa yhteen. Sängyllä makaava musta klöntti on (elävä) kissa. Niitä pyörii tällä hetkellä Hemingwayn talossa ja sen ympäristössä noin 30-40. Hemingwayn elinaikana kissoja oli talossa jopa 50-70! Miksikö? No, Hemingway vastasi tähän kysymykseen aina pilke silmäkulmassa "Because one cat leads to another" (Koska yksi kissa johtaa toiseen). Todellisuudessa Hemingway oli samaan aikaan erityisen vahinkoaltis ja taikauskoinen. Ennen vanhaa uskottiin, että geenivirheen omaavat kuusivarpaiset kissat tuovat onnea laivoissa (niillä on parempi tasapaino, joten ne pärjäävät paremmin). Siksi Hemingway haali niitä mahdollisimman paljon ympärillensä. Tänäkin päivänä talossa asuu näitä monivarpaisten kissojen jälkeläisiä. Monivarpaisia kissoja kutsutaan nykypäivänä nimellä laivakissa tai Hemingwayn kissa. 


Yllä Key Westin (edelleen) suurin yksityinen uima-allas. Rakennuttaminen maksoi hurjat 20000$ (vertaa koko kiinteistö 8000$). Altaan rakennutti siis Hemingwayn vaimo Pauline kuultuaan miehensä salasuhteesta Martha Gellhornin kanssa. Tämä oli Paulinen kosto, sillä uima-altaan paikalla oli aiemmin Hemingwaylle tärkeä nyrkkeilykehä. Hemingway suuttui tästä niin paljon, että antoi taskustaan pennyn vaimolleen ja sanoi "Jos aiot käyttää rahamme näin tyhmästi, voit ottaa saman tien taskustani viimeisen pennynikin." Pauline otti pennyn ja painoi sen vielä märkään sementtiin, jossa se edelleen on kaikkien nähtävillä. Avioeron jälkeen Pauline muisti aina näyttää pennyä ystävilleen ja ilkkui "Harva vaimo on vienyt mieheltään viimeisen pennyn"

Hemingway raahasi lempibaarinsa Sloppy Joe'sin muuton yhteydessä juottolan vanhan pisuaarin muistoksi pihalleen. "Jos Pauline saa altaansa, on minullakin oltava omani." Pauline järkyttyi rumasta pisuaarista pihallaan ja laittoi puutarhurinsa töihin. Pisuaarin reunukset peitettiin kauniilla laatoilla ja sen yläpuolelle tuotiin espanjalainen suihkulähderuukku. Nykyään pisuaari toimii kissojen juoma-altaana. Itse asiassa puolet Hemingwayn kotimuseon lipputuloista menee kissoille (yksi lippu 13 dollaria).  

Tässäpä teille pieni historiakatsaus Hemingwaysta :D Kukaan ei varmasti enää jaksa lukea enempää, joten tässä enää muutama kuva Key Westistä. Ja alempana sitten ne ruoka-arviot, jos joku vielä kestää sinne asti.







Opan & Pepen ruoka-arviot


Tällä kertaa unohdimme ketjuravintolat ja piipahdimme syömässä muun muassa meksikolaisessa taco&tequila -ravintolassa, kuubalaisessa kahvilassa sekä sea food -rantaravintolassa.

Rocco's Taco's & Tequila, Fort Lauderdale



Ennakkoon luetut arviot lupasivat hyvää ruokaa ja railakasta tunnelmaa - ja sitä saimmekin.
  • Chimichanga Nationale x 1 + Chicken Flautas + Nachos & salsa + mansikkamargarita
  • P: 4+ O: 4
  • P: Hinta/laatusuhde kohdillaan! Mausteista ja maukasta ruokaa - ja ennen kaikkea autenttista. Talon omat nachot (iso korillinen) + itse tehty salsa maksoi vaivaiset 3,5 dollaria, kun Suomessa saa Chico'sissa pulittaa purkkitavarasta neljä kertaa enemmän. Pääruoatkin vain 10-15 dollaria. Nam, menisin uudestaan! O: Ruoka oli hyvää ja autenttisen makuista. Paikka oli ehkä hieman turhan äänekäs (musiikki oli liian kovalla).

Ana's Cuban Cafe, Key West


Saavuttuamme Key Westiin oli pitkän ja hikisen automatkan jälkeen saatava äkkiä jotain syötävää ja juotavaa. Tämä kuubalaisia klassikkoruokia tarjoava kahvila oli ensimmäinen paikka, johon törmäsimme - ja osoittautui nappivalinnaksi!

  • Cuban mix sandwich 
  • P: 4 O: 4
  • P: Oli niin hirveä nälkä tänne mennessä, että mistä tahansa olisi varmaan irronnut pisteitä. Mutta tämä oli kyllä oikeasti hyvä ja ilmeisen suosittu paikka! Söimme kuubalaisen sandwichin Ollin kanssa puoliksi. Siinä oli täydelliset maut ja täydellinen rapeus.  O: Tosi hyvä leipä. Paikkana ei näyttänyt juuri miltään, mutta terassilla syövät ihmiset paljastivat, että kyseessä on kovan luokan mesta. Halpa ja hyvä. Kuriositeettina mainittakoon, että kyseessä oli todennäköisesti USA:n mantereen eteläisin kahvila.

Alonzo's Oyster Bar, Key West



Ennen Key Westistä lähtöä vaadin, että käymme vielä syömässä jossain mereneläviä, kun kerta kalastukseen nojaavassa rannikkokaupungissa ollaan. Ruokahalun herätti mainiosti käynti Key Westin akvaariossa. Akvaarion lipunmyyjä suositteli meille Alonzoa.
  • Hummerin pyrstöä x 1 + Alonzo's juustohampurilainen
  • P: 3,5 O: 3
  • P: Erinomainen hintalaatusuhde: tuoretta hummerinpyrstöä peruna-maissimuusin, voin ja kasvisten kera hintaan 28 dollaria. Olli otti juustopurilaisen sattuneesta syystä (kalanvihaaja). Hummeri oli oikein hyvää, annos jäi kuitenkin ehkä hieman vaisuksi. Plussaa upeista maisemista Meksikonlahdelle. O: Yllättävän hyvä hampurilainen, ottaen huomioon, että kyseessä oli kalaravintola.
Thai to go, Fort Lauderdale



Pitkän paluumatkan jälkeen Key Westistä oli saatava vielä jotain suolaista purtavaa. Päätimme hakea sapuskaa läheisestä thairavintolasta.

  • Kevärullat, Curry Puffs + Massaman Curry riisillä
  • P: 4 O: 4
  • P: Thaimaalaiset kokit thaimaalaisessa ravintolassa ovat aina plussaa. Autenttisen makuista thaikkusapuskaa pienellä kivalla twistillä. Massaman Curryssa oli perunat korvattu bataatilla ja avokadolla, mikä aluksi ihmetytti, mutta maku paljastuikin erinomaiseksi. Keskivertoa parempi thaikkupaikka! O: Ilman mitään sen kummempia odotuksia, paikka yllätti täysin (positiivisesti). Loistavat sapuskat.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Ostoksia ja pikaruokaa

Päivä on kulunut shoppailun merkeissä. Petra sai tahtonsa läpi ja ajoimme aamulla heti Sawgrass Mills ostoskeskukseen. Kyse on siis yhdestä maailman suurimmista ostoshelveteistä ja niinhän siinä kävi, että kello on jo pitkän matkaa iltapäivän puolella, kun tätä kirjoitan.

Yleensä Petra on meistä se joka tekee enemmän ostoksia, mutta tänään jään mursin minä. Tommy Bahaman outletista löytyi mainio silkkinen hawaiipaita. Oikeastaan koko kauppa tuntui makuni mukaiselta. Seuraava löytö olikin Bossilta, kiva villapaita, kun kerran se kesä ei ota käynnistyäkseen siellä koto Suomessa.


Tässä vaiheessa Petra alkoi jo vaikuttaa epätoivoiselta ja muutama pettymyksen voihkaisukin pääsi ilmoille "Miksen mä löydä mitään!?" Sitten tuli Giorgio Armani ja vastasi Petran huutoon -mukaan lähti korkkarit.
Mieli virkeänä alkoikin sitten sellainen shoppingspree, että heikompaa hirvittäisi: pari Ralph Laurenin mekkoa, Calvin Kleinin toppi, Michael Korsin lompakko, Coachin laukku. Vasta Salvatore Ferragamon edessä iskenyt huimaus pakotti miettimään myös syömistä ja juomista. Lounaspaikkana toimi tällä kertaa TacoBell, josta enemmän alhaalla.

Tässä vaiheessa olimme päässeet koko kompleksin toiseen päähän ja aloimme miettimään pois lähtöä. Olisi parempi tulla tänne uudestaan, paremmin valmistautuneena...

Mustang alkaa tuntua jo omalta. Auto on erittäin leppoisa ajettava. Tehoakin löytyy se minkä tarvitsee ja pakko  se on myöntää, että katto alhaalla on erittäin miellytävä ajaa tässä ilmastossa. Parin päivän ajelujen jälkeen alkaa muistua tietyt kulmat mieleen. Edellisen kerran olin siis täällä parikymmentä vuotta sitten. Ranta ei ole ainakaan tässä välissä muuttunut hirveästi.

Illalla on vuorossa taas NBA playoffseja. Mukanahan on naapuripitäjän Miami Heat ja se näkyy täällä selvästi. Pelisarja alkaa olla selvä, mutta silti onpa näitäkin mukava katsoa suorana TV:stä.

Opan & Pepen ruoka-arviot


Lanseerasimme tänään ruoka-arvio systeemin, jolla kerromme enemmän syödyistä ravintoloista. Arviot tulevat aina blogipostausten loppuun, josta ne saa lukea tai jättää lukematta.  Homma toimii näin:

Missä? Burgerfi
  • Mitä söimme? 2 x Burgerfi Cheeseburger , Cry&Fries, creamsoda
  • Mikä arvosana (huono1-5 paras)? P:4 O:4
  • Huomioita? O: Mukavan rennon oloinen paikka. Burgerit erittäin maukkaita ja mehukkaita. Hauskana plussana vähän erikoisemmat limuvaihtoehdot, kuten kermasooda ym. Lievää kaksinaismoralismia ilmassa, kun joka paikassa kehutaan kuinka hyvin kierrätettyjä materiaaleja käytetään servieteissä ja pakkauksissa, mutta kuitenkin kaikki asiakkaiden roskat laitetaan sekaisin yhteen ja samaan isoon astiaan. P: Todella mehevä ja hyvä pihvi. Erityispisteet juustosta. Sipulirenkaiden ja ranskisten rasvaisuus hirvitti, tuli melkein paha olo. Kiva pikku yksityiskohta oli sämpylöihin polttomerkattu logo.

TacoBell
  • 3 x Supreme tacos, 7 layer burrito, mountain dew
  • P: 2,5 O: 3
  • O: Mukavaa vaihtelua perus pikaruoalle. Burrito oli todella vaisu esitys, mutta tacot olivat hyviä. Jäin toivomaan ehkä vähän enemmän potkua, mausteita ei todellakaan oltu käytetty. Ehkä syy oli kokemattomissa valitsijoissa. P: Tacot ihan ok, mutta makuelämys jäi silti hieman vaisuksi. Burrito oli pelkkää muhjua, eivätkä maut erottuneet. Ihan hyvää, mutta mitäänsanomatonta.



tiistai 27. toukokuuta 2014

Hyvää päivää Fort Lauderdale!

Howdy ho!


Rouva Tuominen lähettää lämpöiset terveiset täältä rollaattorien ja kuulolaitteiden luvatusta osavaltiosta, Floridasta. Me tultiin tänne hieman laskemaan keski-ikää auringossa karrelle palaneiden ryppyisten eläkeläisten keskelle. Huomatkaa kuvassa näkyvä, paikalliseen tyyliin sopiva kukallinen hellehattu.

Saavuimme eilen Fort Lauderdalen lentokentälle noin 15 minuuttia aikataulua edellä, illalla klo 19.45 paikallista aikaa. Kone lähti Köpiksestä tunnin myöhässä, mutta onnistui kirimään ilmassa suotuisien tuulien ansiosta. Lentomatka meni oikein hyvin: Norwegianin Boeing Dreamliner 787 -kone oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. En jaksa nyt eritellä kaikkia uusia koneen teknisiä hienouksia, mutta se eroaa vanhoista lentskareista muun muassa sillä, että kabiinin paineistus on matkustajille ystävällisempi. Toisin sanoen koneella matkustamisen pitäisi aiheuttaa vähemmä jet lagia. Tämä pitää varmasti paikkaansa, sillä aikaerosta toipuminen on ainakin toistaiseksi ollut yllättävän helppoa. Mitä nyt eilen lentokoneessa tuli loppumatkasta nukahdeltua jatkuvasti, vaikka kuinka yritimme pysyä hereillä  lähes 24 tunnin valvomisen ja matkustamisen jäljiltä.

Fort Lauderdalen lentokentällä pääsimmekin sitten heti tutustumaan jenkkien supertiukkaan maahantuloprosessiin. Ensin jonotettiin passijonoon, sitten haettiin laukut ja lopuksi seisottiin vielä yli puoli tuntia tullijonossa. Kun vihdoin pääsimme terminaalista ulos, hyppäsimme lentokentän shuttle bussiin, joka vei meidät autonvuokrauskeskukseen. Siellä meitä odotti ennalta buukattu Ford Mustang -avoauto. Olisimme vielä voineet vaihtaa sen halutessamme hieman sporttisempaan Chevrolet Camaroon, mutta totesimme, ettemme ole tarpeeksi urheilullisia siihen ;)



Olli hyppäsi Mustangin rattiin pimenevässä Fort Lauderdalen illassa ja pienen harha-ajon jälkeen selvisimme hengissä määränpäähän Hotel Seacrestiin. Tässä muutama kuva paikasta (Huonekuvia kannattanee katsoa hotellin omilta sivuilta, koska emme ole jaksaneet huonetta kuvata: http://www.hotelseacrest.com/ . Meillä on huone numero 2)


Hotel Seacrestin sisäpihan uima-allas.  Hotellilla on ainoastaan 8 huonetta, tai oikeastaan 8 pientä asuntoa)

Meitä oli vastassa superystävällinen hotelli-isäntä Wolfgang. Olimme jo aiemmin lukeneet majapaikkamme isännästä vuolaita kehuja, mutta yllätyin silti, miten hyvää palvelua täältä sai - ja oikeastaan näin melkein kokonaisen vuorokauden kokemuksella voisin sanoa, että suuri osa amerikkalaisista vaikuttaa olevan todella ystävällistä sakkia. Tänä aamuna läheisessä supermarketissa paikallinen papparainen tuli muun muassa kertomaan meille ystävällisesti, ettei "kannata ostaa noita juomia, koska tuolla parin hyllyn päässä saa samoja halvemmalla, kun ostaa eri pakkauskoossa" (Ei tapahdu Suomessa). Myöhemmin päivällä toisessa kaupassa vanhempi latinolaisamerikkalainen pariskunta lähestyi meitä ja rouva kysyi "anteeksi, mutta puhuitteko te juuri suomea?". Kävi ilmi, että he olivat juuri tulleet Suomen Turusta, jossa heidän poikansa asuu ja etsivät nyt kaupasta pojalleen jotain vaatteita. Puhuimme pitkät pätkät näiden ventovieraiden kanssa Suomen vaihtelevasta säästä ja he toivottivat meille ihanaa ja siunattua loppuelämää. Kolmannessa kaupassa myyjä tuli kertomaan minulle, että rakastaa mekkoani (No ei taatusti tapahdu Suomessa).

Tänään ensimmäisenä kokonaisena Florida-päivänä olemme ottaneet vielä aika iisisti. Olli heräsi joskus aamuyöllä aikaeron sekoittamana ja nukkui pätkittäin ehkä aamukuuteen. Minä heräsin puoli kuuden maissa
Aamupalaa haimme läheisestä supermarketista
ja luovutin uniyritysten kanssa puoli kahdeksan aikaan. Olli viihdytti itseään siihen asti katsomalla tv:stä muun muassa paikallista ostos tv:tä. Herra Tuominen hihkui minulle joskus seitsemän aikaan jostain Brasilian Butt Lift -tuotteesta, jota siellä mainostettiin. Pakko tähän väliin myös mainita, että löysimme sattumalta paikalliselta ostarilta tänään kaupan, joka oli erikoistunut myymään pelkästään ostos tv:stä tuttuja tuotteita. Siellä oli vaikka mitä hienoja ja hyödyllisiä härpäkkeitä! Aion vielä palata sinne ja ostaa tuliaisia, hehhehhee. Muuten tämä kyseinen ostari oli kyllä täysi floppi ja täynnä outoja krääsäputiikkeja. Sai sieltä kuitenkin ihan hyvät naurut, koska ainoat kaupat missä oli ruuhkaa olivat: A. Sähköisiin rollaattoreihin erikoistunut myymälä B. Mukavuusjalkineita myyvä kauppa ja C. Peruukkimyymälä, jossa kaksi eläkeläismiestä vertailivat ostamiaan rasvatukkia :D Niin ja jokaisen ostarin pihalla on lisäksi vähintään 20 invapaikkaa.



Kävimme tänään myös rannalla pikaisesti aurinkoa ottamassa ja kastautumassa Atlantin lämpimässä syleilyssä. Päivä on ollut kuuma ja lämpöä piisannut varmasti yli 30 astetta (Mikä on muuten noin 25 astetta enemmän kuin nyt siellä Suomessa, muahahaha). Rantareissun jälkeen kruisailimme hieman ympäriinsä autolla ja nautimme mahdollisuudesta ajaa ilman kattoa ja hirmuisen korkeita hidasteita tiessä. Ei muuten paljon ajeltais tällä Mustangilla Helsingin lähiöissä - jäisi pohja aika äkkiä kiinni ensimmäiseen töyssyyn.

Pientä välipalaa nautimme pikavisiitillä Festival Mall -ostarilla. Ruokatarjonta oli siellä melko surkeaa, joten päätimme nauttia vaan pientä purtavaa vanhassa Thaimaan suosikkipaikassamme, Auntie Anne's -ketjussa. Sieltä saa jumalattoman hyviä, munkintapaisia sokeri-kaneliprezeleitä. Sitten ajoimmekin syömään "hieman raskaammin" majapaikkamme lähellä sijaitsevaan Burgerfi-hampurilaisravintolaan. Kyseessä on amerikkalainen hampurilaisketju, jonka myyntivalttina on luonnolliset ainekset ja laadukas liha.  Huikeen hyvät juustopurilaiset ja päänkokoiset sipulirenkaat jenkkityyliin. Onneksi otettiin ainoastaan yksi annos ranskalaisia, koska annoskoot ovat täällä tunnetusti naurettavan suuria. Ja kaikki tietenkin ui rasvassa. Ruokakriitikko Petra sanoo, että kyllä nämä Mäkkärin juustot voittaa, ja monen muunkin ketjun burgerit.
Tällä matkalla ei muuten kaloreita lasketa!







Kello on kuusi illalla ja olemme hieman lepäämässä mukavassa hotellihuoneessamme. Olli simahti tuohon sänkyyn päiväunille, mutta kohta täytynee herra herättää, ettei mene rytmi aivan sekaisin. Illalla suuntaamme vielä ehkä uima-altaalle ja rantakadulle kävelemään. Ehkäpä pistäydymme jonnekin olusille ja nautimme Ameriikan tropiikista.

-Petra

P.S. Aion pyhittää ainakin yhden blogipostauksen amerikkalaisille ruokakaupoille. Sieltä löytyy niin paljon kaikkea jännää, että se ansaitsee kuvapainoitteisen ihmettelytekstin. Tänään ostin jo kakkutaikinan makuista huulirasvaa :D


maanantai 26. toukokuuta 2014

Matka alkakoon! (Tällä kertaa Ameriikan tropiikkiin)

"Ei ole Kööpenhamina kuin ennen,
mieltä kiehtova ja syntinen.
Ei ole Kööpenhamina kuin ennen,
jälkeen vuosikymmenten."

Voin samaistua tähän ikivihreän iskelmän kertosäkeeseen, ei ole totta vie niinkuin ennen. Omasta vierailustani on n. 25 vuotta ja muistoni rajoittuvat Tivolin pelihallin viiksekkäisiin vanhoihin mummoihin, jotka tupruttelivat sikaria yksikätisen rosvon ääressä.

Pikaisia huomioita varsin lyhyeltä stopoverilta:

Shakespearea lainatakseni, on jotain mätää Tanskanmaalla, koska järjestäen jokaikinen WC on todella oksettavassa kunnossa. Myös karttografia on ainakin Tivolin kartturilta hukassa. Niiden pelihallien löytäminen onnistui lopulta tienviittojen avulla, ja ne muistojen mummot, viiksineen, sikareineen, olivat poissa. Yksikätisetkin olivat muuttuneet oudoiksi, mykiksi, 248-linjaisiksi hedelmäpeleiksi, joihin oli upotettu niin paljon automatiikkaa, että pelaajan ainoaksi tehtäväksi jäi loputtoman melonirivistön pyörähtely. Viimeiseksi paljastan todellisen syyn nuivaan suhtautumiseeni tähän kuningaskuntaan. Alunperin seitsentuntinen pysähdyksemme on nyt venähtänyt ainakin kahdeksantuntiseksi. Lähtölistan ainoa myöhässä oleva kone on meidän.

Nyt istuskelemme loungessa, jonne maksoimme itsemme sisään. On muuten melkein sama hinta minkä parit sämpyläkahvit maksaisi tuossa alakerran kahvilassa, joten ei lopulta niin huono diili. Tarjoilut täällä ovat aika hintsuja, kun alkoholit unohdetaan. Kyllä muutama juustosämpylä, currykeitto ja leivonnaiset mahan täyttivät. Parasta täällä on kuitenkin sohvat ja rauha, jos unohdetaan vieressä epätoivoisesti Iphonen ääniohjausta käyttänyt saksalainen, jonka emailiin vastauksesta ei puhumalla tullut mitään.

Mieli on jo Atlantin toisella puolen, oranssissa auringonlaskussa ja avomustangin moottorin murahtelussa, kun vihdoin pääsemme täältä Tanskanmaalta ilmaan.

-Olli